Monet Amiga-käyttäjät ovat syystä tai toisesta siirtyneet viime vuosina "pimeälle puolelle" eli myyneet Amigansa ja ostaneet tilalle PC:n. Mutta vaikka uusi kone on kuinka hyvä tahansa, voi Amigasta jäädä kuitenkin kaipaamaan jotain tiettyä ohjelmaa, kuten jotain klassikkopeliä, Amigan erinomaisia IRC-ohjelmia tai jopa Amigan koko sujuvaa käyttöympäristöä. Tähän tarkoitukseen italialainen Cloanto Software on luonut Amiga Foreverin. Amiga Forever 3.0 perustuu jo kauan saatavilla olleen UAE:n (Unix/Ultimate/Unusable Amiga Emulator :) uusimpaan versioon, joka on saavuttanut suosiota kohtuullisen hyvällä nopudella ja toimivuudellaan.

Amiga Foreverin käyttöönotto on helppoa ja selkeää: CD-levy asemaan ja Amiga Foreverin valikko käynnistyy. Emulaattoria voi käyttää joko suoraan CD:ltä tai asentaa se kiintolevylle (suositeltavaa), jolloin levytilaa kuluu noin 50 megatavua. Asennuksen jälkeen Amiga Forever on käyttövalmis, ja klikkaamalla sen ikonia avautuu valikko, josta voidaan käynnistää suoraan käyttövalmis Workbench. Valittavana ovat WB:n versiot 1.3 ja 3.1. Alkuvalikosta voidaan myös konfiguroida tarkasti mm. eri porttien, äänen, muistin ynnä muun emulointia.

Versio 3.0:n uusia ominaisuuksia ovat muun muassa emuloinnit A1200:n ja A4000:n AGA-piirisarjalle sekä 68020-prosessorille ja 68881-matematiikkaprosessorille. AGA-emulaation tuoma hyöty on melko pieni, sillä Amiga Foreverin grafiikka toimii Picasso96-emulaation varassa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että Amiga Forever emuloi Picasso-näyttötiloja Workbenchissä ja muissa OS-ystävällisissä ohjelmissa käyttämällä PC:n näytönohjainta. Saatavilla ovat siis jopa 800x600-, 1024x768- ja 1280x1024-näyttötilat HiColor/TrueColor-väreissä, mikä rajoittaa AGA:n lähinnä peli- ja demokäyttöön. AGA-sovellusten nopeudesta ei juuri kannata puhua, sillä jokainen tietää AGA+020-yhdistelmän hitaaksi aidollakin Amigalla.

Workbench-käytössä Amiga Forever on siedettävän nopea: ikkunat ja bittikartat piirtyvät kohtuullisella nopeudella, mutta jostain syystä ikonit piirtyvät hitaasti nopealtakin kiintolevyltä verrattuna aitoon AGA+030-yhdistelmään. Prosessoritehoa ei juuri kannata ohjelmapohjaiselta emulaattorilta vaatia, sillä prosessoritehoa vaativien sovellusten ajaminen on parhaimmillaankin todella verkkaista: esimerkiksi ison JPEG-kuvan lataaminen MultiViewiin voi viedä useita minuutteja. Vähän prosessoritehoa vaativat ohjelmat, kuten erinomainen AmIRC, ovat kuitenkin hyvin käyttökelpoisia, varsinkin kun niitä voidaan ajaa suurissa ja värikkäissä resoluutioissa.

Koska Amiga Forever sisältää Amigan käyttöjärjestelmän versiot 1.0-3.0, voidaan emulaattorilla ajaa myös vanhempia ohjelmia ja pelejä valitsemalla aloitusvalikosta 1.3-käyttöjärjestelmä. Näin saadaan toimimaan jopa sellaiset vanhemmat pelit ja ohjelmat, jotka eivät toimisi edes uudemmilla aidoilla Amigoilla. Picasso96-emulaatiota ei voida käyttää Kickstart 1.3:n alaisuudessa, vaan se toimii 320x240-resoluutiossa. Käynnistysvalikko on sinänsä hieman hämäävä, sillä se muka käynnistää käyttöjärjestelmän version 3.1, vaikka Amiga Forever todellisuudessa sisältää VAIN 3.1 Workbenchin, mutta EI 3.1 ROM-image-tiedostoa.

Amiga Forever on melko toimiva, mutta joitakin ongelmia ilmeni testin aikana. Ohjelmat kuten MUI, VisualPrefs ja DirectoryOpus Magellan II eivät jostain syystä halunneet asentua, vaan keskeyttivät asennuksen virheilmoitukseen. MUI:n asentaminen onnistui kuitenkin käsin, joten haitta ei ollut suuri. VisualPrefsinkin tietty versio suostui lopulta asentumaan, mutta jumitti koko koneen. Tämä ei ole sinänsä yllätys, sillä VisualPrefs "kiertää" käyttöjärjestelmän, mikä voi emulaattoreissa aiheuttaa ongelmia myös vastaavissa ohjelmissa. Testipelinä ollut Super Skidmarks 2 CD ei suostunut toimimaan, mutta vika on todennäköisesti vain tapauskohtainen. Suurin osa testattavista ohjelmista, kuten NewIcons, Voyager, AmIRC ja mukana tuleva Personal Paint 7.1, asentui ja toimi moitteetta. Amiga Foreverin mukana tulee myös muutamia PD-apuohjelmia, mutta ne ovat kokolailla hyödyttömiä.

Amiga Foreverin pääasiassa käyttämä UAE toimii erinomaisesti yhteistyössä Win95/98/NT:n kanssa: virtuaali-Amigalle luodaan automaattisesti hakemisto, joka toimii sen "kiintolevynä". Tähän hakemistoon ja sen tiedostoihin päästään käsiksi vaivatta myös Windowsin puolelta. Amiga Foreverin käynnistyksen yhteydessä emulaattori asentaa PC:n asemat luettaviksi ja kirjoitettaviksi myös Workbenchin puolelta. Amigan korppuja ei pysty lukemaan, vaan niitä voi käyttää adf-tiedostoina (Amiga Disk File). Koska myös CD-asemat ovat käytössä, ei erillistä CD-ajuria tarvita, mutta valitettavasti CD-asemaa ei saa käyttöön, ellei asemassa ole levyä WB:tä käynnistettäessä. Levynvaihdon ohjelma tunnistaa vain resetoimalla koneen Ctrl+A+A-näppäinyhdistelmällä. Ohjelma ei myöskään tunnista levyn nimeä, vaan nimeää aseman aina WinCD_X:ksi. Täyden toimivuuden saavuttamiseksi on siis joskus käytettävä assign-käskyä.

Huomiota herättävän nerokas ominaisuus Amiga Foreverissä on se, ettei Amigan puolelle tarvitse asentaa erillistä TCP/IP-ohjelmistoa, vaan ohjelma käyttää suoraan Windowsin verkkoasetuksia. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kun emulaattorilla käynnistää vaikka WWW-selaimen, hyppää ohjelma Windowsiin ja kysyy avataanko puhelinlinja. Nerokas ominaisuus, mutta se ettei Windowsia ja Amiga Foreveriä voi käyttää yhtäaikaa moniajossa vähentää huomattavasti sen kätevyyttä. Mukana toimitetaan myös Amiga Explorer -verkko-ohjelmisto, joka on tarkoitettu aidon Amigan ja PC:n verkottamiseen. Koska käytettävissä ei ollut aitoa Amigaa, ei Amiga Exploreria voitu valitettavasti testata käytännössä, mutta muista lähteistä saadut tiedot mainitsevat sen varsin käyttökelpoiseksi ohjelmaksi.

Kaiken kaikkiaan Amiga Forever on toimiva ja monipuolinen mutta myös helppokäyttöinen ohjelmakokonaisuus. Monista 340 markan hintalappu voi tuntua hieman turhan kalliilta, mutta se ei ole mielestäni liikaa näin hyvästä kokonaisuudesta. Lisäksi mielestäni on jokaisen "pimeälle puolelle" siirtyneen Amiga-harrastajan velvollisuus tukea huonossa tilassa olevaa Amiga-sceneä, vaikka sitten ostamalla Amiga Foreverin.

Kirjoittajan kotisivut löytyvät osoitteesta
http://www.saunalahti.fi/djlohi/.