Olimme varanneet neljä pöytäpaikkaa Hartwall-areenalta, mutta pahat uutiset kuultuamme kaksi tuttavaani päätti jättää messut käymättä ja myivät lippunsa. Kotisivuilla mainittiin, ettei halliin saa tuoda omia ruokia ja juomia ja nukkumista saa harjoittaa vain nukkumasalissa. Lipuista luopumisen jälkeisenä päivänä selkisi kuitenkin, että säännöt oli saatu kumottua.

Aiemmista kerroista viisastuneina ja rutinoituneina otimme mukaan mm. taskulampun, makuupussit ja kylmäkaapin ja jätimme stereot pois. (Kaiutinjohtoja on käsittämättömän hankala ruveta vetämään pimeässä, eikä salissa kuitenkaan kuuluisi mitään hikisestä stereoyhdistelmästä.) Kuulosuojaimia ei löytynyt tähän hätään, mutta onneksemme tänä vuonna oli melurajoitus: saliin ei saanut tuoda 300 wattia ylittävää laitteistoa. Toisena myönteisenä puolena mainittakoon parempi ilmastointi ja viileys - ainakin meidän pöydässämme.

Saavuimme Hartwall-areenalle perjantaina kello yhden tienoilla. Areena ei ollut kaikkein selvimpiä paikkoja parkkeerauksen suhteen, kulutimme siihen noin 15-20 minuuttia ja jouduimme maksamaan pysäköinnistä. Takaisin päin saimme järjestettyä ilmaispysäköinnin. Saimme kuin ihmeen kaupalla tavarat ahdettua yhteen kärryyn, joskin tavarat hieman naarmuuntuivat. Kauhistuimme hieman, kun näimme ovella massiivisen turvavartijan, joka epäselvällä puheellaan pyysi meitä purkamaan lastimme. Kokemuksesta keksimme suostua vain, jos he auttavat kasaamaan tavarat takaisin, joten pääsimme sisään ilman tarkastusta.

Olin onnistunut kadottamaan paikkatodistuksen omaan huoneeseeni jo reilusti ennen tapahtumaa, enkä ole sitä vieläkään löytänyt. Paikkojen sijainti sentään oli tiedossa, mutta jotkut olivat jo vieneet paikkamme. Sen sijaan viereinen pöytärivi oli tyhjänä, joten päätimme lastata tavarat siihen. Paikoille ei ketään muita ilmaantunut jatkossakaan.

Tänä vuonna oli tarkoitus verkottaa koneemme (tornitettu A4000 sekä pöytämallinen A1200). Tilasimme verkkokortit yksityiseltä henkilöltä, jota ei näkynyt IRC:ssä kolmeen viikkoon ennen messuja, joten päätin ostaa omani (vaikka olinkin jo maksanut etukäteen) Broadlinelta. Päivää ennen ostoa samainen henkilö sitten ilmaantuikin #AmigaFIN-kanavalle ilmoittaen, että kortit ovat saapuneet ja että saisimme ne messuilla. En ollut kovin innostunut asentamaan mitään paikan päällä, sillä siellä olisi varmasti pimeää, ja asennusongelmia tulee kuitenkin, mutta pakko oli.

Sain henkilön kiinni kännykästään melkein heti saavuttuamme saliin, ja hän toimitti kortit melko nopeasti. Valitti vain, että myyjä oli lähettänyt liian vähän kortteja, joten kaksi asiakasta joutui olemaan ilman korttiaan tänä vuonna. Tällä kertaa halli oli suhteellisen valoisa ensimmäisinä tunteina, joten kortti asentui koneeseen melko näppärästi. Sitten vain ostamaan verkkokaapelia, jota sai tänä vuonna alennuksella 10 metriä 100 markalla.

Järjestäjiä voi kyllä haukkua siitä, että he olivat rahanahneuksissaan järjestäneet paikat liian ahtaiksi; oli käsittämättömän tuskallista ylipäätään ahtautua keskelle pöytäriviä saati sitten löytää keskitin. En päässyt verkkoon ensi yrittämällä (Miami valitti ettei saa ip-osoitetta DHCP-serveriltä), mutta pian selvisi, että koko pöydästä oli verkko pimeänä. Puolessa tunnissa sinipaitainen verkkoryhmä oli saanut keskittimen käynnistettyä uusiksi, ja oma koneeni olikin jo netissä. A1200:n verkkoelämä jäi tältä vuodelta lyhyeksi: PCMCIA-verkkokortin valot eivät enää palaneet, eikä kone löytänyt korttia. Ilmeisesti kortti oli maanantaikappale ja meni rikki itsestään, joten se lähti takuuhuoltoon. Koneemme olivat myös mykkiä, sillä olin onnistunut unohtamaan mikserin muuntajan kotiin, eikä kuulokkeisiin riittänyt Toccatasta kuiviltaan puhtia.

Verkossa harmitti palomuurit, jotka ilmeisesti olivat syypäinä siihen, etteivät FTP ja SSH toimineet kaikkialle ja postikin kulki vain sisään päin. WWW toimi ongelmitta, joskin verkko oli aika tukossa. Normaali siirtonopeus oli 20 kt/s, parhaimmillaan 200 kt/s. Koneelleni tuntui olevan kovaa tunkua varsinkin perjantaina ennen kilpailujen deadlinea. Kaksi ryhmää halusi viimeistellä demonsa, ja useampi henkilö halusi lähettää tuotoksensa FTP:llä tuomaristolle. Samaan aikaan oli lainassa 38 CD:tä, joista olisi pitänyt ottaa kopioita. Kaiken kukkuraksi verkko meni taas kumoon puoli tuntia ennen deadlinea ja palautui vasta sen jälkeen. Kaiken kaikkiaan verkko oli noin 10 kertaa perjantain aikana kumossa ja muutamaan otteeseen lauantaina. Sunnuntaina ei katkeiluja pahemmin tullut. Jostain kumman syystä CD-polttimeni poltti hallissa vain yksinopeuksisena, jos en käyttänyt imagea. Onkohan sitten johtunut olosuhteista ja heilunnasta aiheutuneista varotoimista...

Lauantai-iltana oli myös amigistien tapaaminen pihalla. Tapeltuani IRC:ssä sain siirrettyä tapaamisen alkamaan puolta tuntia ennen java-introkilpailua. Paikalle tuli odottamaani suurempi määrä väkeä - osa tuntematonta porukkaa (yksi ruotsalainenkin, joka ihmetteli mitä paikalla tapahtuu). Pian keskityttyämme parkkipaikalle järjestysmiehet pyysivät siirtymään muualle, sillä osalla oli kaljaa mukana. Täten väki oli siirtymässä Boozembly '99:ään, johon en halunnut sekaantua. Lisäksi javakilpailu oli alkamassa, joten palasin saliin. Kuuleman mukaan Boozemblyilla oli surkea loppu: jotkut olivat töhrineet säiliöitä ja sytyttäneet avotulen, joten järjestysmiehet katsoivat parhaaksi repiä rannekkeet osalta väestä. Aika karu temppu, kun eivät päästäneet edes sisään hakemaan kotiavaimia.

Kilpailujen osanottajien taso oli mielestäni kauttaaltaan huonompi kuin viime vuonna. Amigalla 64-kiloiset introt olivat parhaimmistoa. Demoja oli neljä (viides diskattiin kun ei toiminut järjestäjien laitteistolla, ja kuudes ei valmistunut), eivätkä ne olleet hirmuisen erikoisia. Parempi onni ensi kerralla. Harmi sinänsä, ettemme Embassyn kanssa ehtineet tänä vuonna mukaan. Musiikkikilpailusta mielestäni mp3-kisassa oli paremmat tuotokset keskimäärin kuin moduulikilpailussa. Wildcompossa oli joukkoon eksynyt pari tuotosta, jotka eivät näille messuille kuuluneet. Ensimmäinen oli harvinaisen mitätön savianimaatio, toinen ilmeisesti maalaismessuille tarkoitettu luontovideo, joka alkoi pitkästyttää kestollaan itse kutakin. Pari iloistakin yllätystä löytyi: Ostoskanava- ja TV-Shop-klooni Nosehelper-mainos sekä absurdi toimintapätkä Pekka ja kontakti.

Assemblyssa eniten on rasittanut se, että nykyään on turhankin muotia haukkua niitä. "Niissä ei ole enää skeneä" tai "siellä on vain kuakepelaajia" ovat tyypillisiä kommentteja, vaikka sama vaiva on muuallakin. Satuimme sijoittumaan varmaan kaikista innokkaimpien pelaajien keskuuteen. Takanani oleva nuorukainen pelasi yhtä ja samaa peliä koko tapahtuman ajan lukuunottamatta yhtä hetkeä, jolloin haki netistä pornoa. Mielestäni pelaajien määrä on jokseenkin liioiteltu: pöydillä oli paljon itseänikin vanhempaa väkeä, ja kierrellessäni väestä pelasi noin puolet. Tosin vähemmän pelausintoinen väki on tullut paikan päälle varaamatta pöytäpaikkaa. Joka tapauksessa, vaikka Assemblyilla on nuorempaakin väkeä, he ovat mielestäni käyttäytyneet melko asiallisesti, mm. lainanneet mikroaan sekä meiltä tavaraa ja palauttaneet ne. Eräillä mainitsemattomilla partyilla sain nähdä mm. vaahtosammuttimen kokoisen kakaran, joka kännipäissään tuli haukkumaan miten "paskaa musiikkia" teen.

Nukkuminen jäi aika vähäiseksi, sillä netissä oli paljon haettavaa tavaraa, ja se liikkui hitaasti. Sen lisäksi kilpailuja oli aika tiheään. Järjestimme nukkumisen kolmivuorotyönä: kaksi nukkui ja yksi vartioi koneita. Nukuin itse pöydän alla, kaverini reuna-alueilla sijaitsevilla penkkiriveillä. Nukkumasaliin emme menneet, sillä siellä haisi kuolleelta. Lattia oli tosin aika kylmä ja kova. Sen lisäksi jotkut talloivat päälle, ja vastapäätä oleva henkilö rupesi luukuttamaan Lou Begaa aamusta kymmenen kertaa putkeen. Penkkiriveille eksynyt kaverini ei herännyt sunnuntaina olleille kilpailuille lainkaan, vaikka laittoi kännykkänsä herättämään.

Tungos suututti etenkin silloin kun yritimme kiskoa toista verkkokaapelia pois ja lainata sitä kaverille. Reititintä ei löytynyt enää mistään, saati että olisimme löytäneet oman kaapelimme sieltä seasta. Pahimman tungoksen häivyttyä saimme muutaman henkilön avustuksella ensimmäisen kaapelin irti ja ennen lähtöä jälkimmäisenkin, joka oli uinut lattian liassa...

Väki näytti olevan jokseenkin pettynyttä järjestelyihin. Järjestäjät näyttivät ties kuinka monta kertaa Future Crew:n Second realityn kankaalla, eikä se niin upea ole että sitä jaksaisi loputtomiin katsoa. Olisivat ennemmin näyttäneet C64-version samaisesta demosta. Sen lisäksi Sonera sai päähänsä näyttää mainoksiaan kankaalta, jolloin raikui buuauksia, meidänkin pöydästämme. Palkintojenjaossa osa väestä ilkkui järjestäjille aika kärkevästi. (Tuttavani wildcompo-video oli kadotettu aika perusteellisesti, eivätkä he ottaneet korjattuja versioita demoista vastaan.)

Tällä kertaa jäi järjestyksen puolelta vähän laimea kuva tapahtumasta, mutta positiivisina asioina olivat hiljaisuus, viileys (ajoittain jopa palelimme) ja raittius. Osa väestä salakuljettaa juomansa koneitten sisällä, mutta paikan päällä ei ole juoppoja pahemmin näkynyt. Sotkemista oli tänä vuonna aika paljon vähemmän kuin edellisinä vuosina, jolloin reitillä käymälöihin tuli vastaan oksennuslammikoita. Toivottavasti pahimmat ongelmat ovat ensi vuonna kunnossa.