Jos jotain peliä viime vuonna odotettiin Amigalle tulevaksi, se oli Napalm. Minäkin kiinnostuin pelistä demoversion perusteella ja ajattelin, että ehkä kerrankin tulee sellainen Dune II -klooni, josta pidän.

Napalm on siis reaaliaikainen strategiapeli Dune II -tyyliin, tai pikemminkin Command & Conquer -tyyliin. Napalmissa on vastakkain kaksi puolta: robotit ja ihmiset. Juonta ei pelissä sen kummemmin ole selostettu, mutta idea kuitenkin on, että robotit päättävät ottaa maan valtaansa, ja sitten ihmiset taistelevat heitä vastaan. Alussa valitaan, pelaako roboteilla vai ihmisillä. Kummallakin on 15 kenttää taisteltavana lävitse. Tehtävät myös vaihtelevat, eikä aina ole tarkoituksena vain tuhota toinen, vaan tehtävänä voi yksinkertaisesti vain olla viedä agentti toisen tukikohdan sisään määrätyn ajan kuluessa, jotta saataisiin selville, mitä toinen puoli suunnittelee.

Taistoihin mennään sen kummemmin selittelemättä, lyhyesti vain selostetaan mistä on kyse ja mitä pitää tehdä, ja sitten liikettä. Selostus on tekstinä, mutta samaan aikaan taustalla naisääni puhuu kaikki tehtävät. Puhe vain kuulostaa siltä, kuin nainen lukisi kaiken suoraan paperilta, eikä teksteissä ole mitään tunnetta. Outoa on myös, että sama selostaja on sekä roboteilla että ihmisillä. Ei ollenkaan tunnu siltä, että pelaisi toisella puolella, kun selostajakin on sama. Asevalikoima onneksi korjaa tämän, ja on paljon sellaisia aseita, joita toisella on mutta toisella ei. Etenkin raskas kalusto ja lentovehkeet ovat lähes kaikki erilaisia kuin toisella.

Liikuteltavia joukkoja on erilaisia: jalkaväkeä, kevyttä ajoneuvoa, keskiraskasta ajoneuvoa, raskasta kalustoa, lentokoneita ja erikoisyksiköitä, jotka liittyvät jollain tapaa lentämiseen. Joukkoja voi liikutella useampaa kerralla, kun vasen hiirennappi pohjassa niitä valitsee, mutta tiukan paikan tullen joukot toimivat kuten poliitikot: kaksi menee etelään ja yksi sinne minne pitääkin. Kun nimittäin komentaa joukon menemään ahtaasta paikasta, ja väkeä on reitin edessä niin, ettei lävitse juuri sillä hetkellä pääse, niin osa joukosta saattaa lähteä kiertämään vihollislinjojen kautta ja näin ollen todennäköisesti kuolee ennen perille pääsyä.

Mukavaa on kuitenkin, että joukkoja voi laittaa myös muistiin, mikä onkin näppärää esimerkiksi helikoptereita käytettäessä tai hyökkäyksessä, jonka tarkoituksena on tuhota yksi tykki tornintapainen ja sitten vauhdilla perääntyä takaisinpäin. Taistelutilanteessa joukkoja tulee liikuteltua lähinnä vain lentävien vehkeiden kanssa tai itsemurhahyökkäyksissä, joissa kaikki pitää saada yhtä aikaa liikkeelle. Muuten kannattaa liikuttaa jokaista yksikköä erikseen haluamalleen paikalle, mikä on paljon toimivampaa ja säästää varmasti yli puolet väestä. Yksiköillä on tapa pyrkiä aina hyökättävän kohteen viereen, mikä etenkin pitkän kantomatkan omaavien yksiköiden kanssa ärsyttää suunnattomasti. Yksikkö kyllä pärjäisi vihollista vastaan, mutta jos laitat sen hyökkäämään vihollisen kimppuun, niin se älypäähän menee vihollisen viereen, jotta tämäkin varmasti osuisi, taistelusta tulisi tasaväkinen ja kunniallinen eikä kenellekään tulisi paha mieli - paitsi pelaajalle.

Plussaa on annettava siitä, että kentissä on yleensä useampi kuin yksi tapa selvitä lävitse. Ei ole itsestään selvää, miten kannattaa hankkia rahaa tai mihin kannattaa hyökätä ensimmäisenä, vaan tapoja on useita. Hyökkäätkö heti alussa ja saat vihollisen raskaan kaluston tehtaan pois pelistä, vai laitatko kaiken kaluston puolustukseen? Kannattaako ensin tehdä puolustustykkejä vai tehtaita? Ja niin edelleen. On myös hyvä, että jos tehtävissä, joissa pitää saattaa jokin kuljetus turvallisesti kentän ylitse ja ajoneuvot tulevat vasta kahdenkymmenen minuutin kuluttua, on vihollisen saanut jo ennen sitä tuhottua kokonaan, ei ajoneuvoja tarvitse jäädä odottamaan, vaan peli tajuaa jatkaa seuraavaan kenttään.

Rahan keruu pelissä hoituu öljykentillä. Siellä täällä kentissä on maassa enemmän tai vähemmän öljyläikkiä, joihin voi sitten öljyporalla mennä ja saada öljykentän. Öljyautolla viedään öljy jalostamoon, jolloin siis tulee rahaa. Öljyä on kuitenkin rajoitetusti, mutta jos lähteen ehtymisen jälkeen räjäyttää öljykentän ja tekee siihen uuden, niin saa pikkuisen lisää öljyä siihen paikkaan. Ei paljon, mutta sen verran kuitenkin, että se kannattaa tehdä, jos rahat käyvät vähiin.

Pelissä on muutamia ihan hyviä ideoita, mutta pääasiassa nuo ideat ovat kuitenkin aika turhia, kuten esimerkiksi tunnelit, joita pitkin voi nopeasti liikkua paikasta toiseen. Nopeus vain on kuitenkin niin pieni hyöty tässä pelissä enää siinä vaiheessa, kun tunneleita pystyisi kaivamaan, ettei niitä pahemmin kannata ruveta väsäämään. Lähinnä jossain saattotehtävissä voisi niitä ajatella käyttävänsä siksi, että saisi saattokulkueen turvallisesti vihollislinjojen ohi.

Jos jotain pelissä kaipaisi, niin se olisi käsky, jolla voisi laittaa jonkin yksikön ampumaan vaikka rakennusta ilman, että yksikkö lähtisi kohti rakennusta. Monta kertaa jokin vihollisen tehtaista selvisi hengissä ihan vain siksi, että olin liian lähellä tykkitorneja, jotta olisin voinut hyökätä. Jos ei hyökkää, niin silloin kalusto ampuu ensin vihollisen kalustoa ja sitten vasta rakennuksia, joten jos vihollinen teki tehtaassa jonkin yksikön, niin sen tuhoamiseen mennyt aika riitti vallan mainiosti viholliselle, jotta tämä sai rakennukseen tarpeeksi energiaa kestääkseen taas seuraavaan valmistuvaan yksikköön asti pystyssä.

Räjähtäessään rakennukset jättävät kentälle rauniot, jotka voi kyllä räjäyttää mutta myös jättää paikalleen. Jotkin rakennukset, kuten puolustustornit ja öljykentät, räjähtävät itsestään hetken kuluttua kokonaan raunioitumisestaan. Raunioiden räjäyttämistä - tai epätoivoisessa tilanteessa sekä rakennuksen että sen raunioiden räjäyttämistä - voi käyttää aseenakin. Itse asiassa ennen kuin huomaa, että räjähdykset ovat haitallisia, niin saattaa käydä niin, ettei vihollinen saa juuri mitään vahinkoa aikaan, mutta räjähtävät rakennukset sen sijaan tuhoavat lähes koko joukon. Omien rakennusten ja raunioiden räjäyttäminen on tehokasta etenkin lentovehkeiden pudottamisessa, jotka usein tulevat pörräämään ihan rakennuksen yläpuolelle. Kun silloin räjäyttää rakennuksen, niin on melkoisen varmaa, että räjähdyksen keskelle jäävä pörriäinen räjähtää mukana.

Grafiikka on hyvää koko pelin ajan, mutta on selvästi suunniteltu hires-tilaan, mikä näkyy rosoisuutena. Kaikki kentät ovat kokonaan kuvia eivätkä palasia, mikä on tottumisen jälkeen ihan mukavaa. Miinusta on silti annettava viimeistelemättömyydestä, sillä siellä täällä näyttää siltä kuin reunalla olisi kumilla pyyhitty jotain ja jätetty pelkkä harmaa tai musta alue. Aluksi kun kentän piirtämiseen ei ole tottunut, on oudon tuntuista, kun katsoo, että johonkin väliin mahtuu yksikkö, eikä se mahdukaan. Kun siihen tottuu, vaikkakin hitaasti, niin se ei enää niin häiritse. Kuolemat ovat ihan näkemisen arvoisia, ja etenkin jalkayksiköitä on hauska katsella, kun niillä on useampia eri tapoja kuolla. Jos jalkayksikkö kuolee vaikka liekinheittimeen, niin ukko saattaa hetken palaa ja sitten muuttua mustaksi ruumiiksi.

Koska Napalm on suunniteltu hires-tilaan, niin kalusto liikkuu aivan liian nopeasti lores-tilassa, jos peli etenee oikeaa vauhtia. Esimerkiksi itselläni peli taisi mennä ehkä puolet siitä vauhdista kuin mitä piti, ja sekin tuntui välillä liian nopealta, joten voin vain kuvitella, miten tuskaista olisi pelata koneella, joka menee oikeaa vauhtia. Onneksi kuitenkin peliä voi hidastaa muuttamalla pelin sisäisiä asetuksia, jotka saa esiin Esc-näppäimestä. Vaikka peli onkin suunniteltu hires-tilassa pelattavaksi, ei yhdenkään aseen kantomatka silti ylitä lores-tilan näkyvyyttä. Peliä pystyy aina pelaamaan myös lores-tilassa ilman pelkoa siitä, että yhtäkkiä jokin tulittaisi ilman että näet tulittajaa. Toki jokin tykki saattaa yllättää, kun olet menossa oikealle, ja yhtäkkiä alhaalta alkaa tulla tulta niskaan.

Taustamusiikkia on pelissä koko ajan. Aluksi luulin, että musiikki seuraa tapahtumia, mutta todellisuudessa kone vain valitsee summassa yhden kahdeksasta raidasta. Taustamusiikit ovat ihan hyviä siinä mielessä, etteivät vie huomiota pelistä, mutta eivät ne silti siltä kuulosta, että sota olisi menossa. Jos pelissä vain rakennettaisiin, niin musiikit edes välillä toimisivat. Musiikissa saattaa aiheuttaa häiriötä se, että ne ovat CD-audio-raitoja, mikä tarkoittaa, että pieni naarmu saattaa töksäyttää musiikin. Peliä itseään tämä ei kuitenkaan keskeytä. Hassua on myös, kuinka tavallinen konekivääri pitää kovempaa meteliä kuin jokin hitonmoinen megablaster 2000 -tykki. Muutoin äänissä ei mitään valittamista ole.

Tekoäly ei mikään kummoinen loppujen lopuksi ole, vaikka siltä aluksi vaikuttikin. Alun perin näytti siltä, että kone lähettäisi yhden köykäisen yksikön ärsyttämään, ja kun kaikki joukot laitettaisiin sen yhden perään, niin se menisi isomman joukon luo. Todellisuudessa kyse on vain siitä, että kun energia käy vähiin, niin vihollinen pyrkii turvaan tukikohtaansa ja korjaamolle. Lisäksi hyökkäykset kohdistuvat aina samoihin rakennuksiin, joten kone ei siis pohdi mitään ovelia hyökkäyksiä, vaan syytää väkeä jatkuvalla syötöllä lisää. Onneksi peli on sentään sen verran reilusti tehty, että useissa kentissä vihollisella on vain pari yksikköä eikä edes öljykenttiä, vaan se joutuu alusta alkaen ne tekemään.

On Napalmia vaikeaksikin sanottu, mutta loppujen lopuksi, kun oppii miten kone toimii, tarvitsee vain keksiä malli, miten saa tarpeeksi hyvän puolustuksen, ja sen jälkeen kentistä yleensä jo selviääkin. Vaikein kenttä oli sellainen, jossa omat vehkeet eivät yksinkertaisesti pärjänneet vihollisen vehkeitä vastaan. Yksi tapa pelin vaikeuttamiseen kun on ollut se, että vihollisella on aina astetta parempi aseistus, kunnes ei uutta aseistusta enää ole enempää. Kaikkein vahvimpia aseita kone käyttelee turhankin harvakseen, sillä esimerkiksi yhtään ydinpommia ei kone minun niskaani pudottanut missään vaiheessa peliä. Tosin parempi näin päin, kuin että se niitä jatkuvasti pudottelisi.

Lisäksi kone ei tarvitse aina edes rahaa tehdäkseen rahaa, ja joskus myös koneen öljylähteiden ampuminenkin saattaa olla ihan yhtä tyhjän kanssa, sillä usein koneella on valmiina jokin rahasumma, ja kun se loppuu, niin koneen lysti loppuu siihen. Esimerkiksi eräs ihmisten kenttä vaikutti aluksi lähes mahdottomalta, kun piti selvitä 15 minuuttia hengissä harvinaisen kovasta hyökkäyksestä. Hommaa helpotti suunnattomasti, että vajaan kymmenen minuutin kuluttua koneelta loppuu rahat kesken, eikä sen jälkeen kalustoa enää kimppuun tule.

Kaikkein häiritsevin asia pelissä on sen keskeneräisyys. En nimittäin kyennyt pääsemään tasoa 13 tai 14 pidemmälle roboteilla, ennen kuin hankin päivityksen ClickBoomin kotisivuilta. Pelissä on sellainen bugi, että vaikka kyseinen taso on selvitetty ja vihollinen kokonaan tuhottu, niin peli ei sittenkään mene eteenpäin, vaan jatkaa kenttää ikuisesti. Pelasin saman kentän kolmeen kertaan lävitse, kunnes totesin, ettei se aio ilman päivitystä mennä eteenpäin. Onnekseni olin tallentanut tilanteen ihan loppuun, jolloin päivityksen saatuani ei enää neljättä kertaa tarvinnut lävitse mennä.

Epäreilua on, että pelaaja voi rakentaa rakennuksia vain omiensa viereen, kun taas vihollinen rakentaa sinne, missä vain joskus jokin rakennus on ollut. Se on todella ärsyttävää, kun vihollinen on levittäytynyt vaikka kolmeen eri paikkaan kentällä, ja kun yhden tuhoaa kokonaan, niin hetken päästä sinne ilmestyy pari ydinvoimalaa. Meinasi viimeisessä kentässä aika loppua kesken, kun pari ydinvoimalaa oli noussut jo tuhoamani paikan päälle. Itse asiassa aika olisikin loppunut ja olisi jäänyt puolesta minuutista kiinni, ellei ClickBoomin Portal-sivuilla olisi paria vinkkiä, mm. miten saada lisää aikaa peliin. Sivuilta löytyi myös käsky, jolla koko alueen saa näkyviin, mikä on ihan mukava loppukentissä, joissa ei enää ole samalla lailla pelin jännityksen kannalta olennaista joutua etsimään vihollisen tukikohtia, vaan itse asiassa loppukentät ovat tämän salasanan kanssa nautittavampia, kun tulee strategiapelimäisempi olo.

Jos kone vastustajana alkaa kyllästyttää, niin kaverin kanssa voi laittaa linkkipelin pystyyn. Itse en valitettavasti tätä päässyt testaamaan, mutta uskon, että se olisi tehnyt pelistä aika hyvän. Harmi tosin, että vain kaksi voi pelata toisiaan vastaan, vaikka juuri tällä hetkellä se tuskin on niinkään ongelma täällä Suomessa, kun amigisteja ei joka kiven takana kuitenkaan asusta. Linkkipelin saa toimintaan vasta kun hakee päivityksen ClickBoomin sivuilta.

Hyvä idea on myös, että oikeanpuoleinen numeronäppäimistö toimii teleporttina paikasta toiseen, eli esimerkiksi painamalla numeroa 7 kuva pomppaa vasempaan ylänurkkaan, painamalla 8 kuva pomppaa yläosaan jne. Nämä paikat, mihin kuva pomppaa voi itse valita, mutta valmiiksi ne on säädetty kertomallani tavalla. Lores-tilassa tästä ei ole mitään iloa, mutta hires-tilassa toiminnosta on paljonkin apua.

Luulen, että tarvitaan 68060-prosessori, ennen kuin hires-tilassa voi pelata tarpeeksi hyvin. 040 saattaa riittää siihen, että sinnikkäimmät viitsivät pelata hires-tilassa. 030 riittää vain lores-tilaan - tosin riittää helpostikin, vaikka ei vielä oikeaa vauhtia menekään, sillä oikea nopeus olisi lores-tilassa aivan liian nopea. Nytkin on jo vaikeuksia pysyä muun kuin kellonajan perässä. Peli tukee sekä AGA-piiristöä että grafiikkakorttia. AHIakin pelin pitäisi tukea, mutta ainakaan päivitys 1.35 ei sitä vielä tunnista, vaan käskee käydä katsomassa Clickboomin Portalista uudempaa päivitystä.

Peli toimitetaan tavallisessa CD-kotelossa, mikä on mielestäni hyvä, sillä itseäni ainakin jo alkaa hieman rassata isot laatikot, joissa on sisällä pelkkä CD. Manuaali on kätevän kokoinen ja näppärästi sijoitettuna koteloon. Siinä on joitakin harmittavia virheitä, mutta muuten se onkin lyhyt ja ytimekäs ja epäselkeyttä lukuunottamatta ihan hyvin kasattu.

Odotukseni olivat liian korkealla, sillä mielestäni Napalm on yliarvostettu. Siinä on joitain ihan hyviä ideoita, mutta ne ovat keskeneräisiä, eikä toteutus näin ollen oikein toimi. Bugeja pelistä löytyy useita, mutta yleisesti ottaen ne ovat kuitenkin hyvin pieniä. Pelissä on myös muutama ajattelukömmähdys, jotka hankaloittavat pelaajan elämää, mutta eivät silti ainakaan yleensä vakavasti. Grafiikat ja äänet ovat kautta pelin hyvät. Jos Command & Conquer -tyylistä peliä etsit, niin tuskin tämäkään on huono sijoitus. Omasta mielestäni sekä tämä että Command & Conquer ovat yliarvostettuja.

Tanskalainen Amiga Advis -lehti ja Amiga Nuttan (http://www.nutts.demon.co.uk) Web-arvostelu antoivat nekin molemmat Napalmille 95 pistettä. Amiga Survivor -lehti puolestaan kommentoi: "Strategian ystävien pitäisi myydä äitinsä ja ostaa Napalm." Saku #28:ssa Janne Sirén antoi pelille yleisarvosanan 95%.