Strangersin idea on hyvin yksinkertainen: joko yksin- tai kaksinpelillä mennään kentästä toiseen ja hakataan siellä vastaan tuleva jengi. On pelissä juonikin olevinaan, mutta se on kyllä ihan sivuseikka. Jokainen kenttä on suunnilleen kahden kuvaruudun levyinen skrollaava alue, jossa sitten on muutama hakattava ja pomo. Alussa totta kai vastustajat ovat helpompia ja lopussa sitten vaikeampia.

Hakkaaminen hoituu Double Dragon -pelien tyyliin, mistä tuleekin ensimmäinen harmin tuskaisu, kun vain yhtä nappia on tuettu. Strangers nimittäin olisi voinut olla ikivihreä peli, jos parin muun parannuksen lisäksi olisi tuettu edes kahta nappia, mieluummin tietenkin vieläkin useampaa. Liikkeitä ei Strangersissa monta ole, mutta pääasia onkin arcademaisuudessa, missä on puolittain onnistuttukin. Vakioliikkeiden lisäksi on muuutama erikoisliike, jotka täytyy tehdä oikealla hetkellä.

Strangersissa on myös aseita, kuten pesäpallomaila, kirves, jääkiekkomaila, räjähtävä tynnyri yms. Kuulostaa hiton hauskalta, mutta harmi että tässä kohtaa on kämmäisty käytännössä. Esimerkiksi kirves on aika tehoton ollakseen kirves, kun ottaa huomioon että pelaaja sentään lyö vastustajia terä edellä. Harmi on myös se, ettei aseita liiemmin pelin aikana ripotella, ja kaiken kaikkiaan aseet ovat aika lailla turhia räjähtävää tynnyriä lukuunottamatta. Kyllä aseita käyttää voi, mutta eivät ne ole kovinkaan tarpeellisia.

Vähän ylimääräiseksi jäävät myös bonukset, kuten purkki energiajuomaa tai staminan palautin. Kyllähän ne ideana ihan toimivat, muta kun käytännössä niitä aika harvakseen tulee. En esimerkiksi muista kuin kerran saaneeni superhypyn. Bonuksia saa esimerkiksi kun saa vastustajan tapettua oikein palkinnon arvoisesti, ja se taas ei ole helppoa. Yksi tapa on saada potkaistua vastustaja laidan yli, jos kentässä on sellainen.

Strangersissa kaikki on niin tekorankkaa kuin on mahdollista. Heti alussa, kun selitetään maailmasta, kuulee kuinka puhuja yrittää olla mahdollisimman kovan jätkän kuuloinen. Vastustajillakin on lähes kaikilla metrohousut jalassa, tosin monina erivärisinä. Jengipomot tunnistaa aina siitä, että niillä on aurinkolasit päässä. Ennen kuin jengipomot lähtevät mukaan taisteluun, he huutavat jossain taustalla tai kentällä joko pelaajille tai omille miehilleen kaikkea tekorankkaa. "Yere going down, boy!" "He fights like a girl!" "Welcome to Hell!" "You got to believe, son!" En tarkoita haukkua tätä tekorankkuutta, vaan se on itse asiassa erittäin hauskaa tässä pelissä ja luultavasti ihan tarkoituksella yliammuttua, sillä tuskin kukaan vakavissaan tälläista viritelmää rankaksi kuvittelee. Salasanatkin ovat luokkaa DEAD, PUKE jne. Tässä pelissä kaikki on tekorankkaa ja se toimii aika hyvin.

Strangersia voi pelata myös suomenkielisenä, mikä oikeastaan vain lisää hauskuutta. Kun kentän lopussa tulevat "Cool!" yms. sanat suomennetaan "Siistiä!", se vain lisää hupia, ne kun ovat vähän hauskan kuuloisia suomeksi. Suomentaja on saanut aika hyvän idean mielestäni suomentaessaan "Start Action":in "Aloita Action":iksi. Se sopii tämän pelin tekorankkuuteen erinomaisesti. Musiikit eivät noin ammatillisessa mielessä ole kovinkaan kummoisia, mutta kyllä ne silti suurimmaksi osaksi ihan pelissä menevät. Nekin usein ovat aika tekorankkoja, mikä siis sopii kuvaan. Grafiikat pelissä eivät mitkään ihmeelliset ole, mutta ajavat asiansa kyllä ihan hyvin ja kenttien välissä tulee aina kuvakin.

Kiva lisä pelissä ovat fatalityt, jotka pomot tekevät palaajalle, jos saa kuoliniskun pomolta eikä ole ilmassa. Yksi repii sisuskalut, toinen huitoo palasiksi, kolmas tyytyy vain ampumaan jne. Ja aina on jonkinlaista huumoriakin mukana olevinaan, mikä sopii hyvin pelin tekorankkaan henkeen. "You know, I eat people like you for breakfast!" Sitten pomo syö pelaajaa ja jatkaa: "And tastes good too!" "I like you boy. You got some guts!" Sitten pomo repii sisuskalut ulos ja jatkaa "But not anymore, hahahahaha..."

Se vika vastustajissa on, että niillä on kaikilla samat liikkeet ja ne ovat kaikki muutenkin lähes samanlaisia kaikki. Pomoilla voi joskus olla pari sellaista liikettä joita muilla ei ole, mutta siihen se sitten jääkin, mikä on vähän tylsää. Viimeisen kentän pomo on aivan liian vaikea. Sitä en ole onnistunut hakkaamaan hengiltä rehellisin keinoin ollenkaan. Onneksi oli kuitenkin pari huijauskoodia, joilla sitten kuitenkin pääsin näkemään loppudemot. Kenttiä on kahdeksan eli ihan sopiva määrä, ettei ehdi kyllästymään ennen loppua. Viimeinen kenttä vain on yksinpelinä aivan liian vaikea. Kaksinpelissä tehokkain tapa saada energiaa viholliselta on, jos toinen pelaaja saa vihollisen selän takaa kiinni ja sitten toinen tulee hakkaamaan vihollista nyrkillä naamaan. Tällä tavoin jopa viimeisen kentän pomon saa kohtuullisen helposti pois pelistä.

Strangersissa on arcade-pelin lisäksi myös Death Match, Practise ja Gang War. Practise on harjoittelua varten, vaikkakin aika huono ja ainoastaan yhdellä ukolla kerralla, eli kaikkea siis ei pysty edes harjoittelemaan. Death Matchissa tapellaan kaikki kaikkia vastaan ja Gang Warissa jengeittäin. Death Matchissa ja Gang Warissa voi olla kuusi pelaajaa mukana. Oman naisen/miehen saa valita aika monen joukosta. Harmi vain, ettei sillä ole muuta merkitystä kuin että nimi ja ulkomuoto muuttuu. Olisi ollut paljon kiinnostavampaa, kun olisi ollut erilaisia ominaisuuksia eri hahmoilla. Noihin moninpeleihinkin kyllästyy aika nopeasti, kun ne ovat kuitenkin aika yksitoikkoisia. Vaikka aseita tippuukin kentälle, niin ei niitä jaksa aina edes ottaa, kun ovat lähes turhia.

CD:llä on Strangersin lisäksi demoversioita Vulcan Softwaren peleistä. Oikein erinomainen idea on, että Strangersin manuaali on CD:llä sekä tekstinä että kokonaan puhuttuna, mikä on aika piristävä vaihtoehto tavallisen lukemisen tilalle. Valitettavasti puhe on niin hidasta, että kärsivällisyys loppuu kesken.

Jos Double Dragon -tyyppisistä peleistä tykkää, niin tämä on kyllä ehdoton hankinta. Vaikka aluksi olikin vaikeaa, kunnes oppi pelaamaan, niin viihdyin silti tämän pelin ääressä suunnilleen kolme kuukautta ja pidän tätä parempana kuin Napalmia.