Alussa on komea prinssi ja kaunis kuningatar. Sitten tulee noita, vie prinsessan ja taikoo prinssin sammakoksi. Prinssi, joka nyt on sammakko, on murheissaan. Istuu puun alla ja katsoo veteen, kunnes Lucozade-pullo ajelehtii pitkin jokea. Sammakko juo sen, saa viitan selkäänsä ja muuttuu Superfrogiksi! Sitten hypitään ja pompitaan läpi kuuden eri paikan, joissa jokaisessa on neljä kenttää, ja pompitaanpa yhden räiskintäosuudenkin läpi.

Superfrog on siis tasohyppely-pehmopeli. Kaikki hahmot on pyritty tekemään söpön näköisiksi, ja pahimmatkaan hirviöt tuskin edes kärpästä säikäyttäisivät. Pelin ideana on pelastaa noidan kaappaama prinsessa. Jotta pelissä pääsisi eteenpäin, on Superfrogin kerättävä tietty määrä kolikoita kustakin kentästä. Kerättävien kolikoiden määrä näkyy oikealla alhaalla olevasta kolikon kuvasta, jonka numero vähenee sitä mukaa kuin kolikoita saa lisää, kunnes numeroiden tilalle tulee sana Exit. Tämän jälkeen siis voi mennä sisään Exitistä, jos sen vain löytää. Vaikka pelissä onkin aika, niin se ei liiemmin haittaa. Minulta loppui pelissä aika kesken vain silloin, kun olin muuten vain joksikin aikaa pelin äärestä poistunut, enkä ollut pausea päälle laittanut.

Matkalla totta kai on erilaisia pehmo-otuksia, kuten lepakkoja, matoja, muumioita, avaruusmömmöjä ja muita, joita sitten pitäisi varoa. Toiset kuolevat hyppimällä päälle, toiset ampumalla ja jotkut eivät kuole ollenkaan. Matkalla on myös bonusesineitä, kuten sammakonpää jolla voi ampua, siivet joilla voi nappia rämpyttämällä lentää (vaikkakin kömpelösti) ja Lucozade-pulloja joilla saa energian täyteen. Pulloilla on myös merkittävämpi osa pelissä: ne nimittäin saavat aikaan Superfrogin supervoimat, ja koska Lucozaden vaikutus ei kuitenkaan ikuisuuksia kestä, niin pulloja täytyy vähän väliä saada lisää, tai muuten on seurauksena ei vain kuolema, vaan ihan Game Over.

Peli vierii pehmeästi kahdeksaan eri suuntaan läpi koko pelin ja on muutenkin varsin mukavaa ajanvietettä ja huolellisesti tehty. Kentät ovat myös lähes kaikki sen oloisia, että ne on hyvin suunniteltu, eikä vain lätkäisty mitä mieleen juolahtaa ympäriinsä. Grafiikat ovat erinomaiset. Myös väritasapaino pelissä on hyvä ja siksi sitä on varsin miellyttävä katsella. Taustamusiikit toimivat pelissä koko ajan hyvin ja tuovat siihen tunnelmaa, vaikkakaan kahden viimeisen tason musiikit eivät mitään ihmeellisiä olekaan. Etenkin kakkospaikan eli Spooky Castlen musiikit ovat varsin onnistuneet.

Salasanat pelissä saa aika hyvin keksityllä tavalla. Kenttien lopussa on aina mahdollisuus pelata hedelmäpeliä. Hedelmäpeliin kolikoita saa ylijääneellä ajalla, hedelmiä keräämällä tai ylimääräisiä kolikoita keräämällä. Jos hedelmäpelissä saa Jackpotin, jonka saa joko tuplausperiaatteella tai saamalla kolme Lucozade-pulloa hedelmäpeliin, saa myös seuraavaan kenttään salasanan. Onneksi todennäköisyyttä on hieman rukattu ja kolmen pullon saaminen on todennäköisempää kuin minkään muun kolmen saaminen, eli ei ole edes harvinaista saada salasanaa. Huono puoli tässä systeemissä tosin on se, että jos oikein huonolla tuurilla pelaa, ei saa salasanaa millään.

Räiskintäosuus pelissä on ihan hauska, se kun on Project F, eli siis hyvin samankaltainen osuus kuin samaisen Team 17:n peli Project X. Mukavia yksityiskohtiakin pelistä löytyy muutama, kuten se että puiden silmät katsovat siihen suuntaan missä SuperFrog menee. Pelissä on myös useita salakäytäviä, jotka nekin nostavat mielenkiintoa ja pidentävät myös pelin ikää. On mukavaa, että peliin kätketään tavaraa, kuten paikkoja joissa pomppimalla saa muutaman kolikon, mutta ikävä kyllä sellaisen paikan takia voi kuitenkin pudota vaikka piikkeihin ja kuolla, kätkettyä kohtaa kun ei näe.

Paria bugia lukuunottamatta peli toimi ihan moitteetta. Kun sammakolla pysähtyy ilmassa paikalleen, käy joskus niin, ettei sammakko enää suostukaan liikkumaan vasemmalle. Lisäksi muutama kenttä ei joka kerralla suostunut toimimaan vaan sekosi. Playstation-sukupolvella voi mennä hetki tottuakseen siihen, että kun painaa ylöspäin, niin sammakko hyppii. Toinen vaihtoehto on kahden tai useamman napin omaavilla joystickeilla/padeilla käyttää kakkosnappia tai isompaa hyppimiseen. Ainakin CD32-padilla kaikki muut paitsi punainen nappi toimivat hyppynappeina, koska punaista tarvittiin sammakon pään viskomiseen.

Superfrog toimii valmiiksi annetun assignin jälkeen suoraan CD:ltä. Pelin voi aloittaa joko katsomalla alkudemot, jotka on tehnyt Eric Schwarz, tai sitten hyppäämällä demojen yli. Alkudemot muuten ovat varsin huonot ollakseen Eric Schwarzin tekemät. Schwarzilla on paljon hauskoja animaatioita, mutta tämä ei kuulu niihin.

Superfrogin ikä on aika lyhyt, himopelaaja vetää sen yhdessä päivässä lävitse, ja hitaimmatkin varmaan viikossa tai kahdessa. Ei silti, ei tämän tyypin peleillä yleensäkään oikein tuota peli-ikää riitä. Jos 2D-tasohyppelypeleistä tykkäät, niin kyllä tämä varmasti yksi parhaista niistä Amigalla on.