Janne Sirén

ClickBOOM on luonut itselleen nimeä laadukkaiden pelikäännösten ja alkuperäispelien tekijänä. Pieniä puutteita lukuunottamatta kaikki firman aikaisemmin julkaisemat Amiga-pelit ovat olleet todella tasokkaita, joten T-Zer0 änkeää vaativaan seuraan. Hieman yllättäen ClickBOOMin uutukainen ei tällä kertaa ratsastelekaan trendien aalloilla, vaan herättelee henkiin kulttimaineeseen noussutta mutta kauan sitten historiaan jäänyttä horisontaaliräiskintägenreä.

Myrskyä tyynen edellä

50 raamia sekunnissa rullaava neljännespikselin vieritys, järjetön määrä spritejä, säädettävät läpikuultavuudet, power-up-juhlaa, muutama sata megatavua videopätkiä, kaksi eri tyylivaihtoehtoa power-upeille ja CD:ltä soivalle taustamusiikille, paljon puhetta, ilmainen tasoeditori pelin mukana, yksi tai kaksi pelaajaa, useita loppuja, piilotettuja aluksia ja tasoja, vaatimuksena AGA, 8 megatavua muistia, 68030 ja romppuasema...

T-Zer0:n numeraalinen pätevyys paljastuu hyvin edellä listatun kaltaisesta mainosmateriaalista. Paljon on kaikkea, paljon enemmän kuin koskaan korppuaikakaudella olisi osattu edes toivoa. Peli starttaa pumppaamalla ruudulle psykedeelisiä kuvia renderöidyssä alkuintrossa, jossa on lens frameja ja motion blurreja käytetty enemmän kuin aikaisemmin näkemissäni alkuintroissa yhteensä. Se ei kuitenkaan järkytä, kuten liian usein suttuiset alkuintrot, tämähän on melkein hyvä. CD:lle tallennettu musiikki tuo oman lisänsä adrenaliinitasoon; olen valmis mullistavaan elämykseen.

Kaiken tämän teknobabblen ja multimediapyörityksen jälkeen itse pelin starttaaminen oli kuin Nintendo 64:n vaihtaminen kasibittiseen Atariin lennosta pelaajan huomaamatta. Kulttuurishokki on paatuneellekin amigistille melkoinen, jotenkin sitä olisi kuitenkin odottanut että kaiken hypetyksen jälkeen T-Zer0 olisi ollut jotenkin elämää suurempi elämys. Pienoista pettymystä on vaikea peitellä, kun se onkin vain... peli.

Odotusten takana hyvä peli

Älkää ymmärtäkö väärin: T-Zer0 on hyvä räiskintäpeli. Ruudulle valuu pientä ja suurempaa alusta toisensa perään, erityyppisiä otuksia kikkailee pelaajan pään menoksi kiitettävän runsaasti, vasemmalta oikealle (ja hitusen myös ylös ja alas) rullaava vieritys on juuri niin pehmeää kuin Amiga vain osaa, grafiikka on huolella tehtyä, jopa kaunista, CD:ltä pulppuava musiikki tsemppaa kivasti, kookkaat loppupahikset ovat hienoja, aluksia on valittavana useita, power-uppeja vilisee joka nurkassa ja AGA takaa verrattain värikkään kokemuksen sadoilla väreillä.

Itse asiassa T-Zer0 on pelityypilleen hyvinkin uskollinen, mikä tosin saattaa olla kaksiteräinen miekka. Ei sen enempää pelin vaatima AGA kuin horisontaaliräiskintägenrekään pysty oikein vastaamaan siihen haasteeseen, jonka 3D-pelit ovat räiskinnän ystäville tuoneet. Kaikkine moderneine ominaisuuksinen T-Zer0 on kuitenkin vain tuulahdus 80-luvulta tai 90-luvun alkuvuosilta, vaikkakin tasokkaassa, päivitetyssä muodossa. Pelissä on jopa kuvakoodiin perustuva kopiosuojaus.

Toisaalta nostalgiakärpäsen puraisemat ja joka paikasta pursuavaan kolmedeehen kyllästyneet löytävät varmasti mieleisensä temmellyskentän T-Zer0:sta. Mielenkiintoa lisää myös se, että peli on jaettu viiteen maailmaan, joista kukin sisältää kaksi vaihtoehtoista kulkureittiä (reitti riippuu tason alussa kerättyjen timanttien määrästä). Kun soppaan lisätään vielä piilokentät, power-uppien kaksi eri ilmenemismuotoa ja kahdet eri taustamusiikit, uutta pelattavaa riittää fanille helposti pariin läpipeluuseen.

ClickBOOMin mainoslause "a shoot 'em up to end all shoot 'em ups" saattaa olla hyvinkin osuva. Jospa sittenkin vielä kerran, vanhojen hyvien aikojen muistoksi...

Ei näytönohjaimille

Vaikka T-Zer0 hyödyntääkin CD-ROM-mediaa ja koneen muistiresursseja varsin lahjakkaasti, se on silti valitettavan perinteinen grafiikan ja äänten teknisen toteutuksen osalta. Peli nimittäin vaatii AGA-piiristön eikä tue näytönohjaimia tai äänikortteja, mikä on etenkin näyttökortillisten OCS/ECS-koneiden omistajille pettymys.

T-Zer0 ei myöskään moniaja, mutta asentuu sentään joustavasti rompulta kiintolevylle ja vie asetuksista riippuen tilaa 30 kilosta 50-255 megaan. Viimeiseksi mainitut asennusvaihtoehdot eivät tarvitse romppua enää lainkaan asennuksen jälkeen, lukuunottamatta valinnaisia osuuksia (esim. videopätkät ja taustamusiikit). Itse en saanut Q-Drive-romppuasemaani toistamaan musiikkeja lainkaan, joten jouduin tyytymään niiden soittamiseen erikseen CD-soittimella, mikä tietysti latisti tunnelmaa vähän.

Testikappaleen Suomen Amiga-käyttäjät ry:lle toimitti PXL Computers. Kiitos! Tämä testikappale, kuten muutkin, lahjoitettiin kilpailupalkintoina Saku 99 -tapahtumassa syyskuussa.