Janne Sirén on seurannut Gatewayn Amiga-yhtiön suunnitelmia alusta saakka herpaantumattomalla mielenkiinnolla. Janne on keskustellut niistä useiden Amiga-maailman merkkihenkilöiden kanssa ja tavannut useita Amigan johtohahmoja, ja yrittää nyt poimia vallitsevan hämmennyksen keskeltä ne todelliset avainkohdat. Mikä onkaan Amigan suunnitelma, vai onko sellaista?
Olen mielenkiinnolla seurannut Amiga-yhteisön ja ulkopuolisten tahojen reaktioita Amiga-yhtiön suunnitelmiin. Loppukesästä Amiga oli onnistunut keräämään hämmästyttävän määrän positiivista julkisuutta lehdistössä, kiitos paljolti Jim Collasin avoimemman informaatiopolitiikan. Vanha Amiga sai vihdoin jopa kiitosta menneistä vuosista, sen sijaan että sitä olisi teilattu kuolleeksi.
Amiga-yhteisö osoittautui ristiriitaisemmaksi yleisöksi, eivätkä Amigan suunnitelmat Linux-valinnasta tai MCC:n rakentamisesta suinkaan saaneet varauksetonta kannatusta. Yksi asia oli kuitenkin yhteistä useimmille kommenteille sekä käyttäjien että median keskuudessa, joskin sitä ilmeni vielä enemmän ensin mainittujen riveissä: Amigan suunnitelmat digitaalisesta yhdentymisestä jäivät MCC:n varjoon. Linuxin TCP/IP:stä puhutiin suhteessa paljon enemmän kuin AmigaObjectsien mahdollisuuksista.
Ensisilmäyksellä tämä vaikuttaa aivan ymmärrettävältä. Onhan Amiga PR sekalaisessa viisaudessaan töräytellyt maailmalle tiedonantoja toisensa perään, jotka ovat alleviivanneet nimenomaan tietokoneaspekteja heidän suunnitelmissaan: MMC, QNX, Linux, MCC jne. Asiaan vähemmän paneutunut on siis helpostikin voinut nähdä perinteiset kotitietokoneet keskeisimpänä osana heidän suunnitelmaansa, vaikka mikään ei voisi olla kauempana totuudesta.
Miksi meille sitten on syötetty "pajunköyttä" Amigan tulevaisuudesta tietokoneena? Yhteisö on kaivannut tietoa, ja tietokoneista on ollut helpompi puhua. QNX, Linux ja MCC eivät ole varsinaisesti olleet vallankumouksellisia eivätkä Amigan tarkoin varjeltuja salaisuuksia, joten paremman puutteessa niistä on löytynyt jotain sanottavaa Amiga-messuille. Ja kun Amiga-yhteisö on tottunut ajattelemaan Amigaa tietokoneena, on Amigan julkilausumatkin ollut helppo ymmärtää siinä kontekstissa.
Toisaalta Amigalta on puuttunut kunnollista PR-osaamista, mikä on sekoittunut Gatewayn tarjoamien puutteellisten resurssien ja satunnaisten mahtikäskyjen kanssa sotkuksi, joka on paitsi romahduttanut yrityksen uskottavuuden Amiga-käyttäjien silmissä, myös saanut Amigan todellisen vision ja suunnitelman hukkumaan taustakohinaan.
Kun sitten Jim Collas otti ja erosi ja uusi pääjohtaja Tom Schmidt ilmoitti Amigan hyllyttäneen suunnitelmat rakentaa Amiga MCC, niin media kuin Amiga-yhteisökin oli ripeästi toitottamassa Amigan kuolemaa. Osa ulkomaisista lehdistä sentään ymmärsi asian vähäisen merkityksen Amigan suunnitelmille, mutta monet Amiga-käyttäjät, jopa ne jotka olivat vastustaneet MCC:tä henkeen ja vereen, toivottivat Amiga-yhtiölle hyvää matkaa helvettiin.
Useat reaktiot olivat kaikessa ristiriitaisuudessaan ja perättömyydessään jopa uskomattoman huvittavia. Tahot, jotka olivat vihanneet Amigan MCC-suunnitelmia, kaipasivat nyt niitä, jotkut moittivat Amigaa täysin suunnitelmien puutteesta, toiset keksivät että Amiga tekee enää Java-appletteja, Amigan jo kauan sitten kuolleeksi katsoneet keksivät uudestaan että nyt se on kuollut - ja lista jatkuu.
Mutta unohdetaanpa hetkeksi ne "täysin merkityksettömät" QNX:t ja MCC:t, ja palataan vuoteen 1997. Huomaamme, että Amiga on itse asiassa puhunut asiaa jo kauan.
Gateway 2000, kuten Gatewayta silloin vielä kutsuttiin, osti Amigan keväällä 1997, ilmeisesti alun perin vain patenttien vuoksi. Alustavien, ympäripyöreiden feel good -puheiden jälkeen ensimmäinen konkreettinen kommunikaatioaskel muistuu mieleen elokuulta 1997, jolloin uudenkarhean Amiga Inc:n toimitusjohtaja Jeff Schindler kokosi kymmenkunta vierasta, pääasiassa ICOA:sta, tutustumaan yrityksen suunnitelmiin ja tiloihin Dakota Dunesiin Yhdysvaltoihin.
Yksi näistä vieraista oli elektronisen Amiga Report -lehden toimittaja Jason Compton, joka raportoi kokoontumisesta uskoa valavin sanoin lokakuun CU Amiga -lehdessä. Myöhemmin Compton on toistuvasti nähty uutisryhmissä muistuttamassa Amigan suunnitelman avainkohdista, jotka ovat alusta saakka olleet aivan muualla kuin kotimikromarkkinoilla. Itse asiassa Compton muisteli hiljattain allekirjoittaneelle kirjoittamassaan sähköpostissa, kuinka "digital convergence" oli Schindlerin huomion keskipisteenä jo elokuussa 1997.
Kölnin Computer '97 -messujen aikaan Amiga-uutisia hallitsivat vielä lukuisat Amiga-kloonit, joiden lisensoinnista Gatewayn Amigan alkumetrit varmasti hyvin muistetaan. Ikävä kyllä vain harva näistä tuotteista koskaan ehti markkinoille saakka, mutta Petro Tyschtschenko neuvotteli ahkerasti silloisten Amiga-yritysten kanssa mahdollisuuksista kehittää olemassaolevaa Amiga-tuoteperhettä. AmigaOS 3.5 mainittiin ja puhetta oli radikaalimmista uudistuksista tulevina vuosina.
Julkisesti tulevaisuuden suunnitelmista ei siis vielä puhuttu, vaikka ne olivat jo pitkään olleet työn alla vuoden 1997 kääntyessä loppusuoralle. Ilmeistä on, että yritystä oli myös rajallisesti kehittää nykyistä Amiga-tuoteperhettä, josta kielii mm. vuoden 1998 alussa PowerPC-korteille annettu moraalinen tuki. Vuotta myöhemmin Jim Collas kertoi ensi töikseen, kuinka Gateway oli sittemmin katkaissut suunnitelmat nykyisen tuoteperheen kehittämiseksi, ja ne jäivät lähinnä Petron näpertelyjen tasolle.
Amiga julkisti suunnitelmiensa varsinaiset suuntalinjat huhtikuussa 1998 Lontoon World of Amiga -messuilla. Tarkkamuistiset varmasti muistavat, kuinka hieman epämääräinen lehdistötiedote sai pian Internetin pullolleen huhuja uudesta Amigasta, jonka pääteltiin olevan lähestulkoon pelkkä PC. Itse asiassa Jeff Schindler kuitenkin julkisti messuilla Amigan suunnitelman valloittaa digital convergencen eli digitaalisen yhdentymisen avaamat markkinat. Heinäkuun CU Amiga -lehti mainitsee myös Jim Collasin, joka oli silloin Amigan yhteyshenkilö Gatewaylla.
Digitaalisella yhdentymisellä tarkoitetaan visiota tulevaisuuden maailmasta, jossa kaikki elektroniset laitteet keskustelevat keskenään ja hyödyntävät toistensa palveluita saumattomasti - tavalla, johon nykyiset tieto- ja kodinkoneet eivät kykene. Schindler kertoi set-top-bokseista, pelikonsoleista, työasemista ja kodinkoneista, mutta jatkoi samaan hengenvetoon, kuinka he eivät aio valmistaa näitä itse, vaan keskittyvät pääasiassa ohjelmistoon. Tämä siis jo huhtikuussa 1998.
Jälkeenpäin olemme kuulleet, kuinka silloinen Amigan käyttöjärjestelmäkumppani vetäytyi projektista juuri ennen World of Amiga -messuja, ja julkistamistilaisuus jäi paljon odotettua suppeammaksi. Sen sijaan Amiga puhui salamyhkäisestä piiriteknologista, mediaprosessorista, jonka Amiga-yhteisö pian nimesi MMC:ksi (Monster Mystery Chip). Vieläkään ei ole aivan varmaa, mistä piisirusta oli kysymys, mutta Amiga on kertonut, että useita vastaavan teholuokan piirejä on sittemmin ilmestynyt horisonttiin.
Amiga-yhteisössä kiinnitettiin huomiota lähinnä uuteen mediasuorittimeen, ja suurena huolena oli myös Classic Amigan, joksi perinteistä Amigaa alettiin tuolloin kutsua, hämäräksi jäänyt tulevaisuus. Digitaalinen yhdentyminen mainittiin kyllä muutamaan otteeseen, mutta se jäi selvästi taka-alalle, vaikka olikin nimenomaan Amigan suunnitelmien kannalta tärkeä asia. Amigahan on useaan otteeseen kertonut, kuinka sen teknologia on varsin riippumaton käytetystä laitteistosta tai käyttöjärjestelmästä.
Vaikka Amiga puhui toistuvasti "tutkan alla pysyttelemisestä", sillä oli kuitenkin vastassaan kysymyksiinsä vastauksia odottava Amiga-yhteisö, ja niinpä suunnitelmista tihkui lisää tietoa pitkin vuotta. Seuraava suuri uutinen tuli marraskuun Computer '98 -messuilla Kölnissä, jossa yksi mediasuoritin oli jo vaihtunut puheeksi kolmesta vaihtoehdosta, ja uusi käyttöjärjestelmäkumppani QNX julkistettiin.
Uutta partneria kehuttiin tietysti lukuisin superlatiivein, mutta Commodoren ajoilta tuttu Allan Havemose, joka oli tuolloin työskennellyt Amigalla osa-aikaisesti jo vuoden päivät, kertoi vuoden 1999 helmikuun Amiga Format -lehdessä, kuinka he olivat harkinneet myös Linuxia, BeOSia ja muita käyttöjärjestelmiä. Yleisesti huhutaan BeOSin olleen se yhteistyökumppani, joka vetäytyi ennen Lontoon World of Amiga -messuja.
Amiga puhui runsaasti QNX:n ominaisuuksista, mutta digitaalinen yhdentyminen jäi edelleen hieman epämääräiseksi käsitteeksi ja oli sitä myös lehdistössä. Itse asiassa historiaa tutkittaessa käy varsin selväksi, kuinka vähän Amiga loppujen lopuksi suostui kertomaan omasta osuudestaan seuraavan sukupolven tuotekehittelyssä, mikä tietysti tekee yleisön häkeltymisestä varsin ymmärrettävää.
Mahdollisista tulevaisuuden tuotteista mainittiin Kölnissä mm. Internet- ja DVD-yhteensopiva pelikone, digitaalinen multimedia-set-top-loota, alle 500 dollarin tietokone, keittiön tai makuuhuoneen yhdistetty TV/tietokone, opiskelijakannettava, suuriruutuinen TV/tietokone ja mediatyöasema. Amiga ei edelleenkään puhunut näiden tuotteiden valmistamisesta itse, vaan viittasi olemassaoleviin ja potentiaalisiin yhteistyökumppaneihinsa.
Amigan julkisivua vaivasivat kuitenkin viivästykset, ja ulospäin saattoi näyttää siltä, ettei Amiga oikeastaan tehnyt mitään. Esimerkiksi pariin kertaan lupailtu kehitysympäristö antoi edelleen odottaa itseään. Uutta puhtia kuvioihin toi keväällä 1999 Jim Collas, joka nimettiin yhtiön uudeksi pääjohtajaksi ja joka kertoi tuoneensa mukanaan Gatewayn täyden tuen - joka aikaisemmin Amigalta oli hänen mukaansa puuttunut.
Pian alkoikin tapahtua: Amiga palkkasi useita nimekkäitä työntekijöitä, avasi uusia toimitiloja ja kommunikoi ahkerasti. Jim Collas lanseerasi käsitteen vallankumouksesta toistamalla sitä lempilausahduksenaan, ja tuntui kuin Amiga olisi saanut aivan uuden suunnitelman. Tai siltä ainakin saattoi tuntua, jos seurasi varomattomasti mutu-fiiliksiään, kuten liian monet Amigan tilannetta arvioineet ovat tehneet.
Itse asiassa vallankumouksellisesta tuotteesta puhui jo Allan Havemose lehtihaastattelussa kuukausia aikaisemmin, ja arkkitehtuurit, jotka Jim Collasin entistä avoimempi informaatipolitiikka toi ensimmäistä kertaa tutuksi (mm. AmigaObjects), olivat olleet työn alla jo ainakin vuoden. Nämä kuin tyhjästä ilmestyneet konseptit ovat kenties eräitä kaikkein pahiten väärinymmärettyjä asioita Amigan historiassa, mutta juuri niissä piilee uuden Amigan lahja tulevaisuuden tietotekniikalle. Ymmärrä tämä.
Vaikka Collas kiistatta toi mukanaan raikkaan tuulahduksen, Gatewayn rahaa ja tarvittavan sysäyksen suunnitelmien eteenpäin saattamiseksi, hän ei tuonut puheidensa vallankumousta, vaan sitä Amiga oli työstänyt kaikessa hiljaisuudessa jo vuodesta 1997. Unelma digitaalisesta yhdentymisestä ja sen tuomista suunnattomista, lähes koskemattomista markkinoista oli ollut ajavana tekijänä siitä lähtien kun Gatewayn pääjohtaja Ted Waitt antoi Amigan avaimet Jeff Schindlerille.
Tietokoneet ovat olleet jatkuvasti osa Amigan suunnitelmaa, mutta ne on mainittu lähinnä ulkopuolisten valmistajien ja viitehardwaren yhteydessä. Jim Collas julkisti ja ilmeisesti myös aloitti suunnitelmat Amiga Multimedia Convergence Computerin (MCC) valmistamiseksi; aikaisemmin Amiga oli kertonut valmistavansa itse korkeintaan ensimmäisen kehittelykoneen. QNX vaihtui samalla Linuxiin, mikä oli lähinnä markkinastrateginen veto eikä teknisesti merkittävä - Amigahan on toistuvasti kertonut, kuinka laitteistoriippumaton heidän järjestelmänsä oikeasti on.
MCC:n oli tarkoitus olla langattoman tabletin ohella ensimmäinen seuraavan sukupolven Amiga-tuote, ja sellaisena esimerkki niistä mahdollisuuksista, joita uusi Amiga tarjoaa. Huomion arvoista on, ettei Amiga koskaan julkistanut suunnitelmia jatkaa tätä tuoteperhettä, vaan MCC olisi hyvinkin saattanut jäädä kertaluontoiseksi kokeiluksi. Myös Collas puhui toistuvasti siitä, kuinka tulevaisuudessa Amiga-laitteita valmistavat useat yritykset ja kuinka Amiga-käyttöympäristö leviää mitä erilaisimpiin järjestelmiin.
Jim Collasin erottua syistä, joita on spekuloitu lähinnä valtapoliittisessa valossa, uusi pääjohtaja Tom Schmidt kertoi hyllyttäneensä MCC:n, joka oli hänen mukaansa epärealistinen hanke Amigalle. Sen sijaan Tom Schmidt palasi Collasin valtakautta edeltäneille linjoille, jossa Amiga keskittyy vain tekemään ohjelmistoja ja lisensoi teknologiaansa yhteistyökumppaneiden käyttöön. Kun tarkastellaan suunnitelmaa kokonaisuudessaan, huomataan kuinka pieni ja mitätön osa nyt hyllytetty MCC oikeastaan oli.
MCC sai kohtuuttomasti huomiota, koska tietokoneet ovat lähellä Amiga-kansan sydäntä, ja digitaalisen yhdentymisen juju ja Amigan tarkka panos sen toteutumiseksi on edelleen paljolti hämärän peitossa. Amigan PR-työtä ei voi kovin yhtenäiseksi kehua, itse asiassa se on ollut paikoin melko karmeaa, sekä hyväksyttävistä että vähemmän hyväksyttävistä syistä, mutta yksi vallitseva teema löytyy: todella tärkeistä asioista puhumista on vältelty.
Collas kyllä väläytteli visioita suuresta vallankumouksesta, mutta samalla Amiga puhui yksityiskohtaisesti vain MCC:n tekniikasta, jonka kerrottiin kuitenkin olevan vähemmän vallankumouksellinen, ja että avainteknologiat ovat edelleen salaisuuksia. Merkkejä hiljaisuudessa tehdystä työstä alkaa kuitenkin pulpahdella pinnalle, kuten toistakymmentä uutta Amigalle myönnettyä patenttia; eivätkä ne vielä sisällä kesän alussa haettuja patentteja, jotka Collas arvioi todella tärkeiksi.
Tom Schmidt sai paljon haukkuja arvioidessaan valtaan astumisensa jälkeen, että "Amigassa ei koskaan ollut kysymys laatikosta... Amigassa oli yksinkertaisesti kysymys paremmasta tavasta". Ehkäpä Schmidt erehtyi Amigan alkuperäisen tekijäkaartin visiosta, ken tietää, mutta hänen sanansa kertovat nykyisen Amigan suunnitelmasta enemmän kuin tuhat kuvaa: Amigalla ei olla kiinnostuneita yhdestä laatikosta, vaan paremmasta tavasta yhdistää kaikki maailman laatikot. Tämä visio ei ole muuttunut sitten vuoden 1997.
Olin paikalla, kun Jim Collas antoi tähänastisista tarkimman kuvauksen Amigan visiosta ja suunnitelmasta Lontoon World of Amiga -messuilla heinäkuussa. Collas puhui innostavasti ja mieltä nostattavasti, ja on kieltämättä harmi, että hän jätti Amigan taakseen. Kaikki hänen eronsa jälkeen Amigalta kantautuneet tiedot kuitenkin alleviivaavat sitä, mitä olen yrittänyt tehdä edellä selviäksi: suunnitelma on pysynyt samana, ja meillä on edelleen varsin heppoinen kuva sen suomista mahdollisuuksista.
Collas kuitenkin raotti hieman hypesanojen ja trenditermien luomaa verhoa ja antoi mielikuvitukselle ruokaa. Hän puhui AmigaObjectseista palveluina, joita eri laitteet kotona tai toimistossa tarjoavat. Ajatellaanpa esimerkiksi, että televisio sisältää näytön ja televisiovirittimen, tietokone joukon vakiokomponentteja, ja langaton litteällä näytöllä varutettu tabletti Star Trekin hengessä lojuu olohuoneen pöydällä - kaikki lähiverkotettuina toisiinsa.
Television katselu onnistuu kaikilla mainituilla laitteilla, vaikka vain televisiossa on varsinainen viritin - sen signaali voidaan ohjata minkä tahansa verkossa olevan laitteen näytölle. Langaton tabletti kosketusnäytöllä on unelmien kauko-ohjain: televisiokuva voisi näkyä suoraan sen näytöllä, ja television suurella ruudulla näkyviä kanavavalintoja voisi suorakäsitellä tabletin näytöllä.
Puolisoiden välinen taistelu kaukosäätimen haltijasta saa aivan uusia ulottuvuuksia, kun kodin Amiga-käyttöympäristö yhdistetään Internetiin, ja Japanissa työmatkalla oleva aviomies hallitsee kodin televisiota omalla kämmenmikrollaan. Videoitakaan ei tarvita, onhan edellä mainitussa, verkkoon kytketyssä tietokoneessa kiintolevy, jolle ohjelmat voidaan tallentaa suoraan televisiosta. Ja tämä oli vain yksi esimerkkiskenario, antakaa mielikuvituksenne miettiä lisää...
Nähtäväksi jää, millainen on tarkalleen Amigan teknologiapanos ja mikä on sen yhteistyökumppaneiden kuten Sunin merkitys, mutta Amigaa ei kannata ainakaan tyhmien nettipäätteiden tai Java-applettien visioimisesta moittia. Suunnitelma on paljon, paljon kiehtovampi, ja juuri siitä syystä onkin niin sääli, että se on saanut kärsiä huonosta julkisuustyöstä, Gatewayn oikuttelusta ja paikoin huonokäytöksisestä ja valikoivasti kuulevasta Amiga-yhteisöstä. Toivon vain, ettei se ole kärsinyt liikaa - onneksi Amiga ei ole ainoa yhtiö, jolla on vastaavia suunnitelmia.
Mihin tämä sitten jättää tietokoneharrastuksesta kiinnostuneen Amiga-käyttäjän? Siihen en osaa tähän hätään tarjota vastausta, mutta kehotan seuraamaan tilanteen kehittymistä avoimella mielellä ja välttämään hätäisiä johtopäätöksiä. Älkää myöskään jättäkö mitään yhden kortin varaan - on aivan mahdollista, että seuraavan sukupolven Amiga löytyy nopeammin seuraavasta televisiostasi kuin tietokonepöydältäsi.