Jokavuotiset World of Amiga -messut (http://www.worldofamiga.com) järjestettiin Lontoon Kensington Town Hall -konferenssikeskuksessa 24.-25. heinäkuuta. Heinäkuun alussa syntyi allekirjoittaneen ja Janne Pikkaraisen välisen brainstorming-istunnon päätteeksi ajatus lähteä mukaan. Olimme onnistuneesti vierailleet vuotta aikaisemmin Tukholman AmiTech '98 -messuilla, joten Lontoo vaikutti loogiselta jatkolta, ja olihan tänä vuonna (taas) syytä odottaa suuria uutisia.
Vaikka joskus Commodoren valtakaudella alkaneet World of Amiga -messut onkin onnistuttu pystyttämään vuodesta toiseen, eivät ne viime vuosina enää ole olleet mikään itsestäänselvyys edes taannoisena Amiga-paratiisina tunnetussa Englannissa. Viime vuosina messujen tulevaisuus on ollut ainaisen spekulaation alaisena, ja mm. paikallisella Amiga-lehdistöllä on ollut merkittävä panoksensa messujen jatkumisessa. Tänä vuonna entistä suurempaa osaa näytteli myös paikallinen käyttäjäryhmäverkosto ja etenkin brittikäyttäjien vapaaehtoisjärjestö AmigaSoc, joka teki paljon töitä messujen eteen.
Näiden sotkujen seurauksena yleensä keväälle sijoitetut messut näkivät päivänvalon vasta keskellä kuuminta kesäsesonkia. Käyttäjäryhmien mukanaolo avasi kuitenkin aivan uusia mahdollisuuksia auttaa ja vaikuttaa: Amiga User Group Network (http://ugn.amiga.org) ja useat käyttäjäryhmät saivat veloituksetta esitellä toimintaansa ja haalia uusia jäseniä. Olen Suomen edustaja User Group Networkissa ja siten minulla oli tilaisuus seurata messuvalmistelujen etenemistä sisäpiiristä ja samalla tarjota apuamme järjestelyissä. Saimme järjestettyä itsellemme myös UGN:n järjestäjäpassit.
Päätimme käyttää tilaisuutta hyväksemme ja lähettää messuilta uutisia suoraan suomalaisille Amiga-käyttäjille Suomen Amiga-käyttäjät ry:n kotisivujen (http://batman.jytol.fi/~saku) kautta Internetin ja GSM-tekstiviestien avulla. Saku-lehden päätoimittaja Anu Seilonen lupautui auttamaan Suomen päässä tekstiviestien välittämisessä Webiin, ja kyhäsin tehtävää helpottamaan pienen apuohjelman, joka automaattisesti päivitti lisäykset yhdistyksen kotisivuille.
Olimme varanneet itsellemme matkat kotimaiselta matkatoimistolta, jonka torstai-sunnuntai-viikonloppupaketit tuntuivat sopivan messujen viikonloppuajankohtaan varsin hyvin. Pakettien hinta on kolmisen tonnia. Positiivisena yllätyksenä menomatkan lento sujui Finnairin uudella Airbus-lentokalustolla, jossa kunnon jalkatila, ulkokuvat, lentokartat sekä Mr. Beanin sekoilut istuinten yläpuolelle laskeutuvilla näytöillä ja tietysti reittilentojen maksuton juomatarjoilu siivittivät meidät Lontooseen hujauksessa.
Star Wars Episode I (http://www.starwars.com) oli saanut Lontoossa ensi-iltansa jo edellisenä perjantaina, joten torstai käytettiin tehokkaasti sopivan elokuvateatterin paikantamiseen. Olimme saaneet hyvän vihjeen käydä Leicester Squarella, josta löytyikin muiden teatterien lisäksi Euroopan suurimmaksi itseään mainostava Odeon. Näytöksissä näytti olevan hyvin tilaa, jota ei tosin suomalaisittain ihmetellyt lippujen hintoja katsellessa: halvimmatkin maksoivat noin 80 markkaa ja kalleimmista sai pulittaa hieman yli satasen Suomen valuutassa. Lippujen hinnat määräytyivät paikkojen sijainnin mukaan. Hulluja nuo engelsmannit; enpähän enää yhtä innokkaasti kehtaa haukkua Suomen leffalippuja kalliiksi.
Itse teatteri ei erityisesti ihmetyttänyt, mutta brittikäytäntö paikkojen paikantamisessa kylläkin: sen sijaan että elokuvan alussa sali olisi ollut riittävästi valaistu kuten Suomessa, pimeässä salissa heilui pienillä taskulampuilla varustettuja oppaita, jotka osoittelivat paikkojen sijaintia. Arpomiseksi homma meni heistä huolimatta ja löysimme omat istuimemme lähinnä tuurilla. Kaikki eivät olleet yhtä onnekkaita - bongasimme ainakin yhden porukan, joka joutui siirtymään asetuttuaan väärille paikoille. Rivinumeroiden valaisu ja himmeä salivalaistus olisi häirinnyt paljon vähemmän trailereiden katselua kuin oppaiden siluetit ja paikkaa vaihtavat ihmismassat. Oh well.
Valkokangas lienee ollut kooltaan jotain Tennispalatsi 1 -tasoa, mutta teatterisali oli kyllä suurempi ja sisälsi permannon lisäksi kahteen eri hintaluokkaan jaetun parven. Megaluokan sali ei sinänsä ole välttämättä katsojan kannalta hyvä asia, joten Odeoniin verrattuna Suomen nykykinoilla ei ole kyllä mitään hävettävää. Elokuvaelämystä teatteri tuki kuitenkin juuri kuten pitkin, ja Star Wars -fanille elokuvan ensinäkeminen englanninkielisessä maassa oli aloitukseltaan huomattavasti väkevämpi syistä, jotka leffan Suomessa nähneet varmasti ymmärtävät. Miksi alkutekstit keräsivät Lontoossa wow ja aah -huudahduksia, ja Suomessa lähinnä buuauksia ja yleistä ihmetystä...
World of Amiga -messujen alla Star Warsin Suomen ensi-iltaan oli vielä muutama viikko, mutta tätä lukiessanne kaikki halukkaat ovat varmasti nähneet leffan jo moneen kertaan ja lukeneet siitä kyllästymiseen asti, joten en kommentoi muuten kuin, että me pidimme. Ei yksikään Star Wars ole elokuvallisesti mikään täydellinen mestariteos ollut, mutta tämä loksahtaa hyvin kokonaisuuteen, ja juuri se kokonaisuus on leffasarjan vahvuus. Hyvillä mielin suuntasimme elokuvan jälkeen Pizza Hutiin, jonka paikallisen Star Wars -aterian mukana sai Episode I: Behind the Magic -promorompun (PC).
Kensingtonin kaupunginosa, jossa messut pidettiin, sijaitsi vain parin metropysäkin päässä Bayswaterissa sijainneesta Senator-hotellistamme. Jo torstaina olimme kantapään kautta oppineet, että kannattaa ostaa suoraan päivälippu, sillä jo muutama lyhytkin metromatka maksaa enemmän ja aiheuttaa lisäksi ylimääräistä vaivaa. Busseihin emme koko matkan aikana koskeneet, sen verran kätevä Lontoon metroverkko silloisista remonttihäiriöistään huolimatta on.
Itse messuthan olivat avoinna vain lauantaina ja sunnuntaina, mutta pääsimme perjantaina osallistumaan järjestelytalkoisiin User Group Networkin standilla ja autoimme myös Amigaa (http://www.amiga.com) kantamalla parikymmentä lavallista AmiColaa kuljetuskontista varastokoppiin limsapalkalla. Moikkasimme Petro Tyschtschenkoa, joka muisti heti vahvistaa lupaamansa Saku 99 -vierailun. Ensikosketuksemme Amigan uuteen pääjohtajaan oli vähän koomisempi: Jim Collas seisoi vetämämme nettipiuhan päällä ja huutelimme häntä siirtymään vähän. Collasin koko nimi on muuten ilmeisesti James Paul Collas.
Rakentelupuuhissa vierähti koko päivä, ja oli mukava seurata, kuinka tyhjät standirakenteet saivat lihaa ympärilleen. Kolmeen kerrokseen jaetulla messupaikalla oli kolmisenkymmentä yritystä ja lisäksi kymmenkunta käyttäjäryhmää. Itseoikeutetusti näyttävin standi oli tietysti Amigalla, joka keräsi jo perjantaina huomiota Amiga NG:n kotelomallin ilmestyttyä Amigan osastolle lasivitriiniin. Hipelöitävänä oli myös monenlaisen promokrääsän lisäksi Amiga OS 3.5 -laatikoita, tosin tyhjiä sellaisia.
Lauantai ja sunnuntai vierähtivät yhtälailla messuilla auttaen ja tutkien. Bongaamamme uutiset sekä mm. Amiga-musiikkibändi Annexin haastattelu löytyvät yhdistyksen kotisivuilla reaaliaikaisesti julkaisemastamme päiväkirjasta, joka on myös oheisessa artikkelissa. Onnistuimme lisäksi pelastamaan User Group Networkin web-kameran, jonka VLab ei suostunut toimimaan. Saku 99:n vararatkaisu, Vidi 12 otettiin käyttöön ja eräästä kuvankaapparista muokkaamani pienen apuohjelman avulla saimme nettiin sentään edes harmaasävykuvaa tapahtumasta, vaikka lähiverkkomme toimikin aika epävarmasti.
Messuviikonloppu huipentui lauantai-iltana Amigan kutsutilaisuuteen. Pienen juoma- ja ruokatarjoilun jälkeen tilaisuus keräsi muutaman sata ihmistä messurakennuksen konferenssitilaan, joka äänestysnapeista ja mikrofoneista päätellen oli varustettu toimimaan yhtä lailla kaupunginvaltuuston istunnoissa. Tilaisuudesta oli suora puhelin- ja Internet-kuvayhteys samaan aikaan Yhdysvalloissa järjestettäville AmiWest-messuille. Hauskana yksityiskohtana huomasimme konferenssitilaan vievällä käytävällä jotain vaakunoita vuosilukuineen; vuoden 1985 vaakunan kohdalle oli vaihdettu Boing-hiirimatto.
Istuimme eturiviin Amiga Formatin päätoimittajan Ben Vostin seurueen viereen. Tilaisuuden aluksi Petro Tyschtschenko toivotti kaikki tervetulleiksi ja näytti aluksi Annexin musiikilla vauhditetun musiikkivideon, jossa alussa Boing-pallo levitoi viheriöivän nurmikon yllä ja Commodoren logo hallitsee kuvaa. Sitten taivas repeää ja tilalle tulee synkkyys, jossa vuorollaan Escom ja Gateway vilahtelevat ja yrittävät väläytellä valoa himmenneeseen palloon. Sitten Gateway siirtyy taustalle, Amiga-logo räjähtää etualalle, nurmikko kasvaa taas ja kirkastunut Boing-pallo alkaa pyöriä. Symboliikka oli selvä.
Seuraavaksi yleisön huomion ja naurut keräsivät Amigan johtoportaan kokouksista vilahtelevat kuvat, jossa "kaikkien" suosikki, sympaattinen Petro esitteli ideoitaan haromalla hiuksiaan ja ilmaa puhuessaan. Mutta paras oli vasta tulossa. Seuraavaksi ruudulle ilmestyi yksi kerrallaan yhteistyökumppaneiden logoja: Sun ei vielä ehtinyt saada yleisöä reagoimaan, mutta Corel keräsi suuret aplodit, ja Transmeta-tekstin valuessa ruudulle kansa suorastaan räjähti aplodeihin.
Amigan johtoa: Petro Tyschtschenko (vas.), Allan Havemose, Rick
LeFaivre, Jim Collas, Tom Schmidt
Videon jälkeen puhui Amigan pääjohtaja Jim Collas, ja hänen jälkeensä Allan Havemose ja Rick LeFaivre kertoivat tekniikasta. Paikalla oli myös Amigan uusi lisäys, Tom Schmidt, mutta hän ei puhunut tällä kertaa. Tarkemmin puheiden sisällöstä on kerrottu World of Amiga -päiväkirjassamme, jota päivitimme suoraan tapahtumapaikalta. Matkapuhelinten lisäksi kirjoitimme uutisia mm. paikallisesta nettikahvilasta ja messuilta nettikoneen äärestä.
Annex ja Petro Tyschtschenko (oik.)
Sunnuntain messupäivä jäi osaltamme vähän lyhyeksi, tosin onnistuin piipahtamaan pienessä User Group Networkin kokouksessa, jossa myös Jim Collas oli mukana. Hän vaikutti kiireistään huolimatta mukavalta ja kiinnostuneelta kuulemaan ideoitamme ja ajatuksiamme. Sunnuntaina Amiga esitteli myös hieman tarkemmin Amiga MCC:n tekniikkaa, mutta valitettavasti emme ehtineet jäädä kuuntelemaan esitystä.
Kaiken kaikkiaan matka onnistui hyvin ja haaviin tarttui uutisvihjeiden ja ihmiskontaktien lisäksi koko joukko mukavia muistoja. Amiga-käyttäjät ovat todella mielenkiintoinen joukko, johon kannattaa tutustua myös rajojemme ulkopuolella. Paluulento ei tosin ollut aivan menomatkan veroinen, vanha kone kun oli ahtaudessaan ja meluisuudessaan hieman eri luokkaa kuin Airbus...
Suosittelen lämpimästi osallistumaan ulkomaisiin Amiga-tapahtumiin jatkossakin ja raportoimaan niistä esimerkiksi Saku-lehden välityksellä.