W i n g s
"Tohtori AivoTurmio"
Kuinka moni vielä muistaa Cinemawaren? Kyseinen pelivalmistaja nimittäin teki kaikkein elokuvamaisimmat pelit, mitä siihen aikaan oli. Yhtä lähelle interaktiivista elokuvaa kuin Cinemawaren peleissä ei noihin aikoihin päässyt. Yhä olisi monilla interaktiivisten elokuvien ja elokuvamaisten pelien tekijöillä oppimista Cinemawarelta. Jostain syystä Cinemaware katosi suunnilleen 1992 paikkeilla, jolloin koneiden resurssit tehdä heidän tahtomansa kaltaisia pelejä olisivat vihdoin alkaneet riittää. En tiedä, oliko kyseessä konkurssi vai saivatko he kenties paremman tarjouksen, mutta joka tapauksessa ainakin Wing Commanderissa aikanaan näkyi tuttuja nimiä. Ei siis mikään ihme, että Wing Commander muistuttaa hyvin paljon Wingsiä, sillä monet Wing Commanderin ideoista on suoraan otettu Wingsistä. Eikä Wing Commander ole ainoa, johon ideoita on otettu Cinemawaren peleistä, sillä Cinemaware oli edelläkävijä. Joan of Arc aikanaan oli kuin Cinemawaren Defender of The Crownin jatko-osa. It Came From the Desert 1:ssä ja 2:ssa tapeltiin muurahaisia vastaan, jotka meteoriitin säteily oli muuttanut suunnilleen sata metriä pitkiksi ja monta metriä korkeiksi. Ennen kaikkea elokuvamaisuus ja juoni tekivät pelistä hienon. Muurahaisia vastaan ei heti tapeltu, vaan sinä huomasit niiden olemassaolon, ja muu kaupunki armeija mukaanlukien piti saada vakuuttuneeksi niistä. Pelissä riitti ideoita vaikka kuinka: lentokoneella lentelyä, jänishousukisaa autolla, puukkotappelua, sairaalasta karkaamista jne. Vaikka It Came From The Desertit olivatkin massiivisimmat Cinemawaren pelit, ei Wingskään pieneksi jää. Pelissä on 243 tehtävää, joihin kuuluu 3D-taisteluja, kaksintaistelua, koneiden saattotehtäviä, pallojen ammuntaa ja oman aseman suojaamista, yläviistosta kuvattua sotilaiden, tarvikkeiden, autokuljetusten ja junien ammuntaa sekä ylhäältä kuvattuja pommitustehtäviä, kuten sukellusveneiden, laivojen, junien, juna-asemien, tehtaiden, autojen, lentokoneiden ja vaikka minkä pommitusta. Lisäksi pommitustehtävissä saattoi vielä tulla vastaan viholliskoneita, joita sitten saattoi yrittää konekiväärillä ampua hengiltä. Uskomatonta, kuinka paljon vaihtelevuutta Cinemaware aikoinaan kykeni laittamaan kahdelle levykkeelle, ja kuinka vähän nykyajan pelien tekijät saavat laitettua CD:lle. Wings siis sijoittuu ensimmäiseen maailmansotaan, ja olet yksi brittien lentäjistä. Jotta pääset suorittamaan sotatehtäviä, on sinun ensiksi ansaittava itsellesi siivet. Siivet ansaitaan lentämällä yksi helppo harjoitustehtävä, joka on vaihtoehtoisesti pallon alasampuminen, talon pommittaminen tai parin laatikon ampuminen. Kun selviät siitä kunnialla, pääset itse sotaan. Koska tulet paikalle niin sopivasti, saat alkaa pitää asemasi päiväkirjaa. Tämä päiväkirja näkyy aina jokaisen tehtävän välissä ja esittää, kuinka olet taas kirjoittanut siihen uutta tekstiä. Kyseistä tekstiä on arviolta noin 100 pokkarikirjan sivun verran, ja teksti on pelitekstiksi koko ajan todella korkealaatuista ja sisältää paljon historiallista faktatietoa. Päiväkirjaa kannattaa lukea, sillä se nostaa eläytymisen huomattavasti paremmalle tasolle, koska kirjassa on varsin odottamattomiakin asioita, kuten kenraali Farrahin, paikan johtajan avioero. Välillä kirjaan on liitetty myös valokuvia, jotka rikastuttavat kirjan sisältöä entisestäänkin. Pilotti (sinä siis) myös ajattelee aina ennen tehtävää jotakin uutta, kuten alkaa myöhemmin pohtia sodan mielettömyyttä. Sen lisäksi, että tämä on oivallinen sotapeli, en ainakaan muista nähneeni tähän mennessä mitään muuta sodanvastaista peliä. Sodanvastaisuus käy pelissä loppua kohti aina vain ilmeisemmäksi, loppudemossakin oli hyvä idea, mutta se menee varmasti suurimmalta osalta ohitse. Aina kun kuolet, tulet uutena lentäjänä takaisin, ja edellisen lentäjän nimi tulee marmoritauluun. Kun sota sitten vihdoin loppuu eli olet päässyt pelin lävitse, tuota kyseistä muistolaattaa näytetään voitonjuhlinnan lomassa. Sinänsä hyvä idea, jokainen vähän aikaa selvinnyt oma lentäjä kun totta kai tuntuu kuin kaverilta, joten sodan loputtua tuntuu, että kaverit ovat kuolleet. Kun itse kuolee, on silloin myös päiväkirjan kirjoittaja kuollut, joten kun tulet uutena lentäjänä paikalle, pääsetkin juuri sopivasti täyttämään kirjoittajan paikan. Hyvä idea sekin. Ongelma tulee siinä, että koneista hieman tietävä kykenee kiertämään kuoleman, jolloin ei muistolaattaan lentäjien nimiä kerry ja idean tehokkuus on poissa. Kuoleman pystyy kiertämään, kun resetoi koneen sen sijaan että käyttäisi exit-toimintoa. Jos poistuu pelistä exitin avulla, niin peli tallentaa automaattisesti senhetkisen tilanteen, eli kuollut jää kuolleeksi. Tämän voi tosin välttää myös ottamalla kopion Pilot.dat-tiedostosta. Itse pelin grafiikat ovat yhä todella hyvät 3D-osuutta lukuunottamatta. Itse asiassa, jos 3D-osuuden tekisi uusiksi, niin tämän pelin voisi ihan hyvin uudelleen julkaista halpapelinä. Harmi ettei Cinemaware ole enää kuvioissa mukana, sillä tästä pelistä todella kannattaisi tehdä paranneltu versio. 3D-osuudet vaikuttavat 8-värisiltä - joka tapauksessa hyvin vähän värejä ja hyvin huonoa koodia nykypeleihin verrattuna. Itse asiassa 3D-engine tökki aika pahastikin, vaikka pelasin 030-koneella. 3D-osuuksissa on hieno idea se, että oma lentokone on piirretty ja 3D menee piirroksen takana. Kun koneeseen osuu, tulee esimerkiksi siipiin reikiä, jotka heikentävät ohjausta. Jos kone saa pahoja osumia, niin kone osumakohdasta riippuen reagoi esimerkiksi lähtemällä syöksykierteeseen, jossa sitten voi yhä yrittää selvitä ehjänä alas. Erinomaista pelissä on myös että siihen on lisätty epätodennäköisiä tapahtumia, kuten moottoriin osuminen kertalaukauksella, jolloin kone putoaa heti alas, tai lentäjään osuminen, jolloin lentäjää ei siis voi enää pelastaa. Myös hieman useammin tapahtuvia juttuja on paljon. Mikäli maassa on ilmatorjuntaa, voi myös ilmatorjunnan käydä ampumassa, mikä on todella mukavaa joissain tehtävissä. Jos viholliskone pääsee taaksesi hyviin asemiin, siirtyy kuvakulma viholliskoneen taakse, minkä jälkeen sinun pitäisi saada vihollinen kannoiltasi. Tällaisessa tilanteessa tulee esiin yksi pelin epäkohdista, joita pelissä on muutamia mutta jotka pelin vanhuuden takia annetaan anteeksi. Nimittäin jos olet itse toisen vihollisen kimpussa samanaikaisesti, niin kone ikäänkuin katoaa. Ainoastaan sinä ja takanasi oleva vihollinen näkyvät, kaikki muut ovat kadonneet maailmasta. On hienoa, ettei tehtävien vaikeusaste kasva suorassa suhteessa tehtävän numeroon, vaan välillä saattaa tulla todella helppojakin tehtäviä. Eiväthän oikeassakaan sodassa sodan loppua kohti automaattisesti tehtävät vaikeudu. Tehtäviä on monenlaisia, ja aina välillä tulee uudenlaisia. Esimerkiksi jossain tehtävän 40 paikkeilla alkaa jo olla hieman tympääntynyt perinteisiin tehtäviin, ja sitten pääseekin pommittamaan sukellusveneitä. Parikymmentä tehtävää kun kuluu taas lisää, pääsee ampumaan sotilaita juoksuhaudoissa jne. Tehtävät ovat aina suht lyhyitä ja toiminnantäyteisiä. Toisin kuin perinteisissä lentosimulaattoreissa, ei Wingsissä tarvitse lentää puolta tuntia päästäkseen toiminnan makuun, vaan pelissä aloitetaan aina suoraan toiminnasta, joskus jopa vihollinen valmiiksi takana. Jos oma lentäjä kuolee jossain tehtävän 50 jälkeen, on uudella lentäjällä yhtä tuskaa lentää, lentäjät kun kehittyvät hiljalleen ampumatarkkuudessa, lentotaidossa, mekaanikkona ja koneen kestävyydessä. Esimerkiksi loppupuolella olevia yläviistosta kuvattuja ampumatehtäviä on todella vaikea kestää loppuun asti edes parhaalla mahdollisella koneella, jolloin aloittelevan lentäjän kone putoaa heti alussa. Wingsissä on paljon kaikkia pikkujuttuja, kuten Top 10 -lentäjälista, jossa vilahtelee ihan oikeitakin ensimmäisen maailmansodan lentäjiä oikeilla koneiden pudotusmäärillään. Esimerkiksi Punainen Paroni löytyy listalta, ja myös hänen kuolinpäivänsä ja kuolintapansa on oikea. Myös tutka on Wingsissä erinomaisesti keksitty. Lentäjän pää nimittäin aina katsoo siihen suuntaan, missä lähin vihollinen on. Vihollisten tekoälykin on ihan kohtuullinen, sillä ne loppupuolella osaavat laittaa yhden koneen syötiksi, jotta muut pääsisivät sitten hyökkäämään sivulta tai takaasi. Hienoa on myös se, että 3D-tehtävissä lähes poikkeuksetta on aina sinä ja pari muuta. Loppupuolella on ryminä parhaimmillaan, muistaakseni 8 omaa vastaan 10 vihollista. Myös sinä yksin seitsemää vihollista vastaan on yksi tehtävä. Pieniä kömmähdyksiä Wingsissä kyllä on. Yhden tehtävän voittaminen on mahdotonta, koska pitäisi suojella omaa lentokenttää, pommikoneita on kaksi ja aikaa alasampumiseen arviolta 3-5 sekuntia. Toisen pystyt karkottamaan, mutta koska omasi eivät tajua hyökätä toisen kimppuun, on toisen karkottaminen kentän yltä ajoissa mahdotonta. Mutta toisaalta - ei oikeassakaan sodassa ole aina mahdollista voittaa. 3D-tehtävissä, joissa olet yksin, saattaa lopuksi tulla "Lone survivor returns...". Periaatteessa kyllä täysin oikein, mutta tuon pätkän tarkoituksena on tulla silloin, kun kaikki muut kaverisi ammuttiin alas. Harmillinen puutos pelissä on sodan interaktiivisuuden puuttuminen, sillä vaikka olet Top 1 alasammutuissa koneissa kaksikin kertaa isommalla määrällä kuin vaikkapa Punainen Paroni, niin silti sinä päiväkirjassa ihmettelet, miten Paroni on voinut ampua niin monta konetta alas ja ettei toista yhtä hyvää lentäjää olekaan jne. Toisaalta kuvaisin kyllä peliä pikemminkin interaktiiviseksi elokuvaksi kuin interaktiiviseksi peliksi. Musiikkeja en valitettavasti päässyt enää kuulemaan, sillä musiikit sisältävä tiedosto joutui read/write errorin uhriksi. Peli kyllä toimi muuten, mutta ilman musiikkeja. AGA-tilassa Wings joko toimi tai ei. Tarkoitan sitä, että joskus se toimi AGA-tilassa montakin peliä peräkkäin ja joskus taas ei oikein ollenkaan, en tiedä mikä sen aiheuttaa, sillä samalla lailla sen kuitenkin aina latasin. Valitsemalla Amigan käynnistysvalikosta chip setiksi "Original" Wings sitten toimikin moitteetta. 3D-osuuksien rumuuden takia en usko, että Playstation-sukupolvi pelin ääressä viihtyy, mutta retropeleistä pitävät tai A500-pelejä sietävät kyllä saavat tästä vielä paljonkin irti. Vaikea tätä mistään on enää ainakaan alkuperäisenä löytää, mutta jos löydät, niin kyllä tämä ainakin 50 markan arvoinen on. Copyright pelissä on vuodelta 1990, joten se huomioon ottaen tämä on todella hieno peli, joka ei harmi kyllä ole saanut ansaitsemaansa mainetta ja kunnioitusta. (Älä kuitenkaan sekota tätä Wings of Furyyn, joka taisi tulla vuotta tätä myöhemmin - sekin on kyllä myös testaamisen arvoinen peli.) Jos jonkin unohdetun pelifirman pelit ansaitsisivat tulla uudelleen julkaistuiksi, se olisi Cinemawaren. He olisivat todella ansainneet sen. |
[ Pelit ] [ Sivukartta ]