A 1 2 0 0 : s t a   A 3 0 0 0 : e e n

Teemu Pohjanlehto <rebb@amigascne.org>

Olin jo pitkään suunnitellut A1200:sta luopumista, sen laajentaminen kun on sen verran kallista puuhaa, etteivät omat rahavarani riittäneet edes tornin hankkimiseen, saati väyläkorttiin. Olihan mielessä pyörinyt jo pitkään oma tornitusprojekti, jonka esteeksi muodostui lähinnä näppisadapteri, sitä kun ei tahdo koto-Suomesta löytää järkevään hintaan. Halvin löytämäni maksoi 290 mk, Englannista olisi vastaavan saanut 140 markalla. Kun en saanut sähköpostitse lähettämääni tiedusteluun minkäänlaista vastausta, luovutin.

Haaveena desktop

Homma unohtui muutamaksi viikoksi, kunnes selailin erästä ilmoituslehteä. Totesin A4000:n hinnan houkuttelevaksi mutta himpun verran liian korkeaksi. Olin asettanut itselleni tavoitteeksi olla kuluttamatta ylimääräistä rahaa koneen vaihtoon, joten homman pitäisi toimia vaihtoperiaatteella: sillä rahalla, jonka A1200:sta saan, pitää saada desktop-Amiga. Päädyin A3000:een tai viriteltyyn A2000:een. Vakio-A2000:ta tuntui olevan mukavasti liikenteessä, turboja yms. taas ei. A3000:ta taas näkyi tosi harvoin. Eräässä lehdessä oli kuitenkin myynnissä A3000 (68030/25 MHz, 1,2 Gt, 2 Mt Chip, 1 Mt Fast), jolla hintaa oli kohtuulliset 1500 mk. Harmikseni en mitenkään olisi onnistunut saamaan A1200:stani (68030, KS 3.0, 120 Mt HD, 8 Mt Fast) vastaavaa summaa, joten jäin harmittelemaan asiaa. Muutaman viikon kuluttua löytyi toinen ehdokas, vastaavanlainen kokoonpano ilman kiintolevyä hintaan 850 mk. "Sikahalpa", ajattelin ja tilasin koneen sen kummempia ihmettelemättä. Mieltä kuitenkin painoi ajatus: entä jos en saakaan myytyä konettani ajoissa? Pieni neuvottelu "hallituksen" kanssa auttoi, ja pikalaina järjestyi.

Pakettia auki

Omasta mielestäni pitkän ajan kuluttua (melkein viikko, itsenäisyyspäivä sotki postin kulkua) kilahti postiluukusta pakettikortti, jonka tulon olinkin mukavan intuitiivisesti arvannut ja poikennut ruokatunnilla kotiin. Videokoteloon pakattu Amiga oli jämäkän painoinen, ja voin sanoa tunteneeni koneen voiman käsissäni - ainakin käveltyäni kilometrin tai pari kone kainalossa. Kone oli pakattu trendikkäästi mustaan jätesäkkiin. Onneksi koneen omistaja oli ollut sen verran viitseliäs, että oli suojannut kaikki ulkoiset liittimet pahvilla, joten kone oli kuin pakasta repäisty. Heti ensimmäiseksi tuli mieleen, että koneessa on VGA-liitin ja minulla vain videomonitori... Onneksi älysin katsoa koneen taakse, ja löytyihän sieltä myös RGB-liitin. (Taas tätä puskaradiotietoa!) Eihän monitorini mikään loistava ole, mutta eipä tarvitse kiinnittää rahaakaan. Monitori saa luvan ajaa asiansa, kunnes budjettini tasapainottuu ja saan ensin muut koneen osat ajan tasalle. Koneessa ei siis ollut kiintolevyä, joten tein vain pikaisen testauksen, että kone yleensä herää henkiin. Sitten ruuvimeisseli käteen ja kone päreiksi. Muutaman kirosanan ja ahaa-elämyksen jälkeen kone oli auki, laiteteline irti, emolevy kokonaan näkyvissä ja uudet SCSI-levyt ruuvattu kiinni - kuvaannollisesti, koneessa kun ei ollut asennuskelkkoja, eikä kiinnitys muuten onnistu. Onnistuin saamaan kaksi SCSI-levyä ilmaiseksi, toinen oli liian pieni (80 Mt) ja toisesta oli mennyt 0-ura rikki. Ajattelin, että ainakin 80-megaisen saan toimimaan, mutta yllätyin, kun 1,2 Gt Seagate hurahti toimintaan kertaheitolla, HDToolBox kun antaa vaihtaa levyn aloituskohtaa.

Konetta laajentamaan

Koneen vaihdon huonoja puolia olivat sekä uuden koneen tehottomuus että vähäinen muistimääräkin, joten mielessä käväisi ajatus turbosta ja lisämuistista. Katsaus koneen sisuksiin osoitti ikävän tosiasian: Fast-muistia saa vain ZIP-kannoille ja vain megan verran DIP-kannoille. Pieni tutkimus osoitti, että ZIP-muistia on todella vaikea löytää ja se on äärimmäisen kallista, noin 190 mk per megatavu. Onpa Gentle Eyen Boogie joutunut aikanaan maksamaan muisteista 390 mk megalta. Boogie kyllä tarjosi neljää megaa 600 markalla, joten olisi siinä hiukan säästänyt, mutta ikävä kyllä budjettini ei antanut myöten moiseen sijoitukseen. Päätin odotella. Samasta lehdestä löysin ilmoituksen A2000:n 4 Mt:n muistikortista hintaan 200 mk, joten luuri käteen ja soittoa ilmoille. Kyselin mahdollisesta sopivuudesta A3000:een, ja kaveri ilmoitti kortin sopivan ja kyseli vielä, koska olin koneeni ostanut ja mistä päin. Selvisi, että kyseessä oli sama myyjä ja että kortti oli ollut juuri tässä koneessa kiinni, joten kaupat tehtiin heti. Olisipa myynnissä ollut vielä Picasso IV, Delfina Lite, CyberVision, GVP:n 040-turbo ynnä muuta mukavaa. Rahatilanteeni pakottamana jouduin harmikseni kieltäytymään tarjouksista. Ehkä saan vielä jostain kasattua lisää rahaa. GVP:n hinnaksi olisi tullut 600 mk, joka on mielestäni kohtuullinen. Itselleni kyllä riittäisi aluksi 030/50 MHz, joten jos jollakin on sellaista tarjota sopivaan rahaan, niin minulle kyllä kelpaa!

Display enhancer testiin

Kun koneessa nyt sattuu olemaan sisäinen scan doubler ja flicker fixer, niin pitihän niitäkin päästä kokeilemaan, joten aamulla kone isoon laukkuun ja mukaan töihin. Pöydälläni lojui juuri mukavasti 17" Sonyn putki, joten johdot kiinni ja menoksi. Ruutu pysyi itsepintaisesti mustana. "Ahaa, koneen takana oleva ihmekytkin on siis varmaan tätä varten." Nyt toimi hienosti, ja kuva ilmestyi ihmetyksekseni ruutuun. Palikkamaiseltahan se näytti, joten näyttötilaa säätämään. Totta kai Monitors-hakemistossa oli vain PAL, joten pääsin testaamaan vain normaalit PAL Laced -tilat, mutta kyllä 640x512 oli riittävän näyttävä videomonitorin kanssa eläneelle Amigistille. A3000:n flicker fixer on yllättävän hyvä. Pientä raidoitusta ilmenee ainoastaan Workbenchin valikoiden kanssa, ikkunoiden skaalauksen ja siirron aikana kuva ei värähdäkään. Värejä on tietysti olemattoman vähän, mutta pitää muistaa, että kone on julkistettu vuonna 1990 ja piirit ovat vuosilta 1989 tai vanhempia, joten ei tämä mikään näyttökortin korvaajaksi tarkoitettu toiminne olekaan. Monitorivalinta on ehdottomasti SVGA-putki, kuvanlaatua ei voi edes vertailla samana päivänäkään videomonitorin kanssa. Itselläni kun on krooninen rahapula, niin tyydyn wanhaan 1084S-videomonitoriin ainakin toistaiseksi.

Näitä kaivattaisiin

Jos jollakin sattuu olemaan koneeseen manuaalit tai muuta sälää, vaikka vain valokopiot, niin olisin niistä kiitollinen. Kiinnostusta olisi myös Bridgeboard-korttiin, omani kun meni siivousintoisen silloisen perheenjäsenen matkassa kaatopaikalle. Ja jos jollakin on oman A3000:n kanssa ongelmia, niin olen valmis auttamaan niissä asioissa joissa vain voin. Sähköpostiosoitteeni on tämän artikkelin lopussa.

Yhteenveto

Olen uuteen koneeseeni enemmän kuin tyytyväinen. Irtonäppis on todella mukava (vaikkakin A2000:n), kiintolevytilaa on riittävästi, laajennustila ei helposti lopu kesken, SCSI-levyjä ja muuta tilpehööriä saa kiinni vielä viiden laitteen verran ja Zorro III -laajennuspaikat ovat hyvä lisä, ne kun maksavat A1200:aan aika kivasti. Huonojakin puolia on: Kotelossa ei ole 5,25" laajennuspaikkoja yhtään, mikä tarkoittaa esim. ulkoista CD-asemaa. Muistin lisäys on kallista (ellei tyydy A2000:n muistikortteihin, jotka ovat hitaampia, mutta haitanneeko tuo käytännössä mitään, jää nähtäväksi!) ja esim. A4000:n prosessorikorttien ja ilmeisesti 040-korttien sopivuus yleensä on ihan tuurista kiinni. Omani pitäisi olla tätä sopivaa mallia, koska GVP:n 040 kuulemma on toiminut ongelmitta. Kannattaa kysyä tätäkin, jos on ostamassa itselleen A3000:a.

[ Sekalaiset ] [ Sivukartta ]