Kun amigisti polttiksen osti

Timo Kemppaala <apache@mbnet.fi>

Mitä RC-harrastaminen oikeastaan on? Se on monialainen laji, jossa on neljä päälajia: RC-autot, RC-veneet, RC-lentokoneet ja RC-helikopterit. Nämä sitten jakautuvat useisiin alalajeihin. Aloitin RC-harrastukseni 8 vuotta sitten. Silloin olin kiinnostunut lähinnä sähkis-crossareista. Ensimmäinen hankintani oli Tamiyan valmistama Ford F-150 -sähkömonsteri, joita ei enää löydä mistään. Monsterin ostin raskaan työpäivän ja kesäduunin päättymisen jälkeen. Auton kokoaminen ei kuitenkaan kädelliseltä onnistunut, ja niin jouduin kaverien kanssa yhdessä tuumin miettimään, mikä olisi paras ratkaisu. Yritimme vielä yhdessä kasata autoa, mutta turhaan: kun ei osaa, niin ei osaa. Lopulta jätin auton rauhaan nurkkaan lojumaan. Seuraavana viikkona kerroin toiselle, tietävämmälle kaverille, mitä oli tapahtunut, ja hän suostui tekniikkanerona auttamaan raasua. Tällaisella sopimuksella jatkoimme pari päivää viikossa puolen vuoden ajan, ja eräänä päivänä auto saatiin liikkumaan. Tosin siinäkin meni hermot moneen kertaan, kun auto ei välillä toiminut kunnolla, mutta se todella liikkui. Ajelin tällä sähkärillä puolisen vuotta, kunnes se meni niin rikki, ettei sitävoinut enää korjata. Ostin toisen sähkärin (4WD Ninja Marui), ja koska kokemus oli karttunut aloituksesta yli 2000%:lla, koottiin uusi sähkäri kahdeksassa tunnissa ja vielä ehdittiin ajamaankin samana päivänä oston jälkeen. Tämä vehje olikin varsinainen haaste, sillä sille automerkille ei löytynyt pahemmin osia tuntemistani paikoista, joten osien hajottua jouduin juoksemaan tuon tuostakin liikkeeseen, josta saisi osia entisten tilalle.

Siirtyminen polttiksiin

Lopulta vuoden käytön jälkeen rupesin hinkumaan parempaa crossaria. Eräänä päivänä duunin jälkeen menin ja ostin .10-tyypin polttomoottorilla (1,5 cc) varustetun Kyoshon Peugeot 205 -korilla 2200 markalla. Pakettiin kuului radio-ohjain, auto ja muut tarpeelliset osat. Auton kasaaminen kävi 5-6 tunnissa. Auto ei kuitenkaan ohjeiden mukaisesti käynnistettynä halunnut käynnistyä saati luvata mitään sensuuntaistakaan. Autoa revittiin, nyittiin ja viimeisenä keinona vielä hinattiinkin toisen sähkärin perässä normaaleista autoista tutulla tavalla, mutta ei. Niin unohdin tämänkin auton nurkkaan, ja vielä viikkojen kuluttua yritin käynnistää sitä, mutta turhaan. Lopulta purin auton alkutekijöihinsä, ja osat levisivät ympäri huonetta... Noin vuoden kuluttua siskon poikakaveri löysi puretun auton jostain päin huonetta ja halusi sillä päästä surraamaan. Parin vaikean tunnin jälkeen päätettiin viedä auto siskon kämpille. Osia etsittiin pari kuukautta ja vihdoin saatiin sille lähes alkuperäinen muoto takaisin. Osia ostettiin ja pariin otteeseen tehtiin itsekin, ellei kaupasta heti sopivaa löytynyt. Valmiina auto näytti nyt crossarilta ja vielä todella upealta sellaiselta. Käynnistysyritykset päättyivät täysin samoin tuloksin kuin ensimmäisissäkin käynnistyksissä kotona. Lopulta päätimme irrottaa tulpan ja katsoa, josko siinä olisi jotain häikkää, kun kone ei kerran suostunut käynnistymään. Parin minuutin katselun jälkeen veimme tulpan kauppaan näytille. Tulppamme nähtyään myyjä nauroi hillittömästi: "Tämähän on palanut!" Uuden tulpan saimme 15 markalla, ja niin jatkoimme matkaa.

Ensikokemukset polttarilla ajosta

Tulppa laitettiin kiinni, löpöä tankkiin ja nykäisy, toinen... vasta kolmannella kerralla moottori lähti käymään n. 5-7 sekunnin ajaksi. Siihen löytyi heti ratkaisu: muutimme polttoaineen ja ilman sekoitussuhdetta (säädimme neulaa). Nyt sillä päästiin ulos astikin ajelemaan, mutta vuoden käyttämättömänä olleessa autossa oli polttoaineletkukin päässyt murtumaan. Ostimme lisää letkua ja yritimme uudelleen. Se toimi, ja pääsimme nyt ajamaan kunnolla. Auto oli todella ärhäkkä niin pieneksi. Auto meni talvella, kesällä, oli keli mikä tahansa. Kerrankin talvella rupesin sillä ajamaan lumihangessa. Pienen reitin tekemisen jälkeen auto kulki väkisin lumessa. Ajon loputtua oli painoakin tullut lumen myötä lisää viisi kiloa. Auto oli toiminut siitä lähtien, kun se käynnistettiin ensimmäistä kertaa. Mäntäkin ehdittiin vaihtaa. Sekin oli kivuton operaatio ja vaikein tekemäni muutos. Auto ehdittiin myydä eräälle Amiga-skenessäkin tunnetulle henkilölle, mutta kyseinen henkilö ei osannut autoa oikein käyttää, joten se ostettiin takaisin. Nyt siitäkin on muisto vain...

Uusi kesä ja uudet koneet

Jo perinteisesti kesäduunin jälkeen perjantaina päätin ostaa toisen auton (Kyosho 2WD Rampage) Peugeotin jälkeen. Auton kokoaminen kävi nyt todella helposti ja vaivattomasti. Osiakin oli todella vähän verrattuna Peugeotiin - niin vähän, että kokoamisen jälkeen testauksessa kone huusi täysillä, vaikka kyseessä oli tyhjäkäynti. Siihen löysin nopeasti ratkaisun vähän aikaa ajeltuani: soitin liikkeeseen, josta oli auton ostanut ja vaadin saada puuttuneen tiivisteen kaasuttimeen. Tiiviste saatiin samana päivänä, ja auto toimi hyvin sen jälkeen. 2WD-autolla oli vaikeuksia ajaa, kun puolentoista vuoden kokemukset 4WD-autoilla olivat ihan jotain muuta. Ajeluun kuitenkin tottui, ja ajoin autolla lähes kaksi vuotta, kunnes myin sen Peugeotin kanssa auttaneelle kaverilleni. Mies vuorostaan kunnosteli auton uutta vastaavaan kuntoon parin kuukauden aikana, minä taas suunnittelin vielä kovempaa crossaria.

1/8-skaalan polttis jyrää

Myynnin jälkeen menin Rampagen myyneeseen liikkeeseen mielessäni kovaakin kovempi crossari. Se onnistuikin hyvin, sillä olin nähnyt ikkunassa hyvän auton, joka myös näytti hyvältä mutta jota ei saanut kosketella ja katsella, ellei ostaisi sitä. Menin siis ostamaan sian säkissä (Kyosho 4WD Burns), enkä voinut edes palauttaa käytettynä ostettua autoa. Auto maksoi 3100 markkaa ilman radiota, mutta hinta-laatu-suhde oli sitäkin huonompi. Kotona rupesin hetimiten tutkimaan autoa tarkemmin. Auto osoittautui huonoksi vitsiksi, sillä se oli ollut luultavasti kisapelinä, niin pahasti se oli vammautunut. Pari kuukautta kirosin huonoa onneani, kunnes eräs kaveri ilmoitti myyvänsä huippuautoa halvalla. Menin seuraavana päivänä katsomaan, mitä olisi myytävänä, ja auto olikin sitä mitä luvattiin. Sitä oli viritelty useiden tuhansien hintaisilla systeemeillä ja se oli todella kireän näköinen peli. Annoin asian hautua pari päivää päässäni, ja lopulta ostin auton itselleni 1900 markalla. Kotona piti autoa heti päästä testaamaan. Löpöä tankkiin ja käynnistimellä pyörittämään. Auto käynnistyi ensiyrittämällä, ja ihmettelin tätä reaktiota, sillä autohan oli ollut vuoden käyttämättömänä. Lähdin heti baanalle ja pistin hanat pohjaan. Ajo oli todella vaikeata, sillä minähän olin ajellut vain 1/10-skaalan autoilla, eikä minulla ollut mitään kokemuksia tämän kokoluokan autoista saati sitten niiden tehoista, käyttäytymisestä ja muusta sellaisesta. Autossa oli nopea "OS MAX 21" -moottori, joka on jo lopetettu malli. Auto kiihtyi 0-50 km/h 0,9-1,2 sekunnissa jättäen mustaa vanaa asfaltille metrin verran. Vääntöä moottorilla oli vähintään 7 kertaa enemmän. Tämä auto on Kyoshon Turbo Inferno, ja se on huippukuntoinen yhä tänäkin päivänä. Nykyisellä moottorilla saan nopeamman kiihtyvyyden ja vauhdin kuin aikaisemmin, ja lisäksi olen ottanut 4WD Burnsista erilaisia osia parantaakseni sitä vieläkin paremmaksi. Nyt se on huippunopea, ja jos joku uskaltaa tulla ottamaan mittaa koneestani, niin siitä vain... Nykyään ajaminen on jäänyt vähemmälle, kun on kaikenlaisia muita menoja, mutta ajamista en lopeta, niin kivaa se on...

Moottorit

Radio-ohjattavat mallit voidaan motorisoida monilla eri tavoilla mukaanlukien sähkömoottorit, jotka ovat viime vuosina saavuttaneet myös lentokoneet ja helikopterit, kun niitä ennen oli vain autoissa. Kaksitahtipolttomoottorit (nitrometaaniseos), nelitahtipolttomoottorit ja bensiinimoottorit ovat käytössä melkeinpä kaikissa malleissa. Erityisesti isot raskaat mallikoneet, helikopterit ja veneet käyttävät nelitahtikoneita ja bensiinimoottoreita paremman voiman takia. Nopeat veneet ja autot käyttävät enemmän kaksitahtikoneita, koska niillä saadaan kyllä tarpeeksi voimaakin, mutta ennen kaikkea kierroslukuja. Tietysti on poikkeuksia autoissakin.

Polttomoottori

Polttomoottoreita on kahta mallia: kaksi- ja nelitahtikoneita. Molemmat konetyypit käyttävät "hehkubensaa", joka on metanolia, etanolia ja synteettistä/risiiniöljyseosta sekä nitrometaania käynnistystä helpottamaan. Isompi ero näillä moottoreilla on se, miten bensa tuodaan koneelle ja pakokaasut poistetaan koneen käydessä. Kaksitahtimoottorin polttoaineen ja ilman sekoitus (sekoitetaan kaasuttimessa) pakotetaan palokammioon männän ollessa alhaalla. Männän ollessa ylhäällä sekoitus puristetaan, ja kun mäntä on saavuttanut yläpään, hehkutulppa sytyttää polttoaineen (räjähdys). Palava kaasuseos pakottaa männän alas, ja matkalla alas tulee uusi polttoaineryöppy palokammioon. Koko voimajakso ottaa kaksi männän iskua. Nelitahtikoneen polttoaineen ja ilman sekoitus (sekoitetaan kaasuttimessa) tuodaan palokammioon männän ollessa alhaalla läpi venttiilin, joka toimii kiertokangen ohjaamana. Männän tullessa ylös venttiili sulkeutuu ja sekoitusta puristetaan. Kun mäntä saavuttaa yläosan, hehkutulppa syttyy ja räjäyttää polttoaineseoksen, joka taas pakottaa mäntää alas. Seuraavalla männän nousulla toinen venttiili avautuu ja päästää pakokaasut pois, ja männän ollessa alhaalla polttoaine pääsee palokammioon ja sama reaktio alkaa alusta. Koko voimajakso ottaa neljä männän iskua. Hehkutulppa on yleinen sekä kaksi- että nelitahtimoottoreissa. Hehkutulppa on tehty pienestä platinalangasta spiraaliksi hehkutulpan sisään. Moottorin käynnistämiseen tarvitaan sähkövirtaa, jonka ei tarvitse olla suurempi kuin 1,5-2V ja ampeereita n. 2-3, jotta saadaan potkua sytytykseen. Normaali 1,5V paristo kelpaa mainiosti, mutta niitä tarvitaan yleensä kaksi, jotta virtaa on riittävästi. Lisäksi ne tyhjenevät hyvin nopeasti jatkuvan lämmittämisen vuoksi. Sähkön täytyy mennä hehkutulpan läpi kuumentaakseen sen sopivaksi. Moottorin kampiakselin täytyy pyöriä, jotta kone lähtisi käymään omillaan. Heti kun mäntä alkaa liikkua itse, otetaan hehkutin pois sylinteristä ja tulpasta. Hehkutulppa jatkaa reaktiota itsekseen, eikä se tarvitse hehkutusta. Polttoainesekoitus molemmissa moottoreissa yleensä säädetään kahdesta neulasta kaasuttimessa. Yksi venttiili säätelee sekoitusta tyhjä- ja hitaalle käynnille, kun taas toinen säätää huippunopeutta ja polttoaineen määrää, joka moottorille annetaan. Moottoreissa, jotka ovat siimaohjattaville malleille, ei yleensä ole kaasutinta ja ne toimivat aina täydellä kaasulla. Venttiili on asennettu ilmanottoon ja se mahdollistaa sekoituksen vain suuremmalle/tasoitukselle. Kaasutuksen ohjailuun moottoreissa on yleensä laitettu pyörivä neula kaasuttimeen. Tämä neula ohjailee, kuinka paljon polttoaineen ja ilman sekoitusta päästetään palokammioon. Ruuvi sijaitsee kaasuttimen kyljessä vasemmalla puolella, joskus myös oikealla. Kaksitahtimoottorit ovat yleisimpiä lennokkien ja 1/8-autojen voimanlähteitä. Ne ovat yksinkertaisia, kevyitä ja helppoja huoltaa. Niitä joutuukin huoltamaan suhteellisen paljon, jotta moottori toimisi kunnolla. Moottorin käydessä ne toimivat hyvin nopeilla kierroksilla kirkuvalla pörinällä, joka johtuu nopeuden tuplaantumisesta: kaikki osat käyvät tuplanopeudella verrattuna isoihin kaksitahtikoneisiin. Kaksitahtikoneet ovat myös suhteellisen halpoja, keskimääräinen hinta on n. 900 mk. Nelitahtimoottorit ovat kasvattaneet suosiotaan, ja ne tuottavat myös hiljaisempaa, aidontuntuista ääntä. Ne tuottavat myös voimansa vähemmillä kierrosluvuilla kuin kaksitahtimoottorit. Kierroslukuja on vähemmän, koska niissä on venttiilit ja ne myös painavat hieman enemmän ja ovat kalliimpia kuin kaksitahtiomoottorit. Nelitahtikoneet vaativat myös pikkuisen enemmän huoltoa kuin pienemmät serkkunsa, mutta ne eivät missään tapauksessa ole vaikeampia käyttää. Ja ne todella kuulostavat hyvältä... Normaalisti kaksitahtikone kiertää minuutissa n. 32 000 kierrosta, ja "turbotetuilla" moottoreilla saavutetaan vieläkin korkeampia lukuja, kuten oman mallini kaksitahtikone. Kaksitahtipolttomoottoria voidaan "turbottaa" ostamalla siihen parempi "pilli" (pakoputkisarja), jossa kaasu puristetaan tiheämmäksi ja paineistus menee myös polttoainetankkiin, josta voidaan nopeuttaa polttoaineen kulkua polttokammioon. Myös pakokaasujen käyttö on mahdollista, sillä paremmalla pillillä koneesta saadaan nopeammin kierrokset maksimiin, jolloin tehoa on tietenkin myös enemmän käytössä. Pilli toiminee eräänlaisena kaasuturbiinina RC-malleille. Sille ei löydy vielä voittajaa, sillä olen testannut kahta eri pillisarjaa, joista toinen on EFRA-pilli (kisaluokitus) ja antoi mallilleni yli 10 000 rpm lisää kierroksia kuin normaalilla pillillä. Laskettuna saavutettu nopeus + kisapilliturbotus oli kierroksia koneessani siis 48 000 rpm. Nykyinen koneeni antaa 54 000 rpm sopivalla nitroseoksella, mutta olen tyytynyt vähemään säästääkseni mäntää ja sylinteriholkkia (49 000 rpm). Kisapillit ovat yleensä mustia kauttaaltaan ja nättejä muutenkin. Ainoa syy niiden käyttämiseen on hinta, sillä ne maksavat 250-700 mk, joten harrastaja ei tarvinne kaikkein nopeinta pilliä, jos tarkoituksena on ajaa jossain hiekkamontuilla lähistöllä.

Bensamoottorit

Bensatoimiset moottorit ovat tuleet isojen malliautojen, veneiden ja lentävien mallien voimanlähteiksi. Ne eivät tule yleensä pieninä, kuten kaksi- ja nelitahtikoneet, jotka sopivat "pienempiin ja keskikokoisiin" malleihin, vaan todellakin isoille malleille. Ne antavat tehokkaan moottorin järkeenkäyvällä hinnalla ja helppokäyttöisinä. Sytytystulppa ja ulkoinen virtalähde tarvitaan käynnistämiseen, polttoaine on yleensä bensaa ja öljysekoitusta. Autot ja veneet on asennettu vetokäynnistimellä helppoa käynnistystä varten.

Sähkömoottorit

Sähkömoottorit ovat uusinta uutta RC-helikoptereissa ja lentokoneissa, mutta ovat olleet jo käytössä hyvin suosittuina RC-autoissa. Ne ovat myös ideaalisia nopeisiin veneisiin ja pienoismalliveneiden tehonlähteeksi kaikissa kokoluokissa. Uusilla nopeatoimisilla NiCd-akuilla (nikkeli-kadmium) saadaan tehoa vaativaankin moottoriin (pienentynyt koko ja parempi kapasiteetti). Menneen kahdeksan vuoden aikana sähkömoottorit ovat tulleet suosituksi kaikissa RC-lajeissa. Sähkömoottorit ovat yleistyneet tehonlähteeksi pienille lentokoneille, 1/12- ja 1/10-kokoluokan rata- ja crossiautoihin, kuten myös pienille ja nopeille veneille. Tämä sähkömoottori on tehokas ja kevyt. Moottorityyppiä kutsutaan rautasydänmoottoriksi, alan termiä käyttäen "sähkis". Mabuchi-540 on suosittu ja erittäin hyvä esimerkki tälläisestä voimanlähteestä. Monet valmistajat tekevät myös omia muunnelmiaan tästä moottorityypistä. Mallikoneet käyttävät polttomoottorien lisäksi myös sähkömoottorin parempaa versiota, joka tunnetaan paremmin "Cobolt-Magnet"-moottorina (koboltti-magneetti). Tällainen moottori antaa paremmat tehosuhteet käytettävään malliin, mutta on näillä eräät huonotkin puolensa. Ne ovat kalliita ja huomattavasti tehokkaampia ja painavampia kuin rautasydänmoottori. Mallinnetut veneet käyttävät paljon useammin painavampia, voimakkaampia ja pienemmällä kierrosluvulla toimivia moottoreita antaakseen voimaa näille hienoille ja isoille veneille. Voimanlähteenä sähkömoottoreille käytetään NiCd-kennoja, jotka on pakattu pitkulaiseen muotoon sarjakytkennällä. 6-7 kennon akut ovat yleisiä, mutta isommat kobolttikoneet voivat vaatia jopa 28 tai vieläkin enemmän! Nämä akut ovat kevyitä ja ladattavissa nopeasti 15-30 minuutissa. Niiden ajoaika jää kuitenkin suhteellisen lyhyeksi, 4-10 minuuttiin, ja siksi kannattaa miettiä, millaisen mallin haluaa rakentaa, polttomoottorit kun antavat 30 minuuttia vauhdikasta ajoa laitteella kuin laitteella, ja polttomoottorit voidaan tankata myös ajon ollessa kesken.

Mistä pitäisi aloittaa?

Suoraan sanoen, yksikertaiseen, helppohuoltoiseen, kokonaissuoritukseen, vähäiseen hintaan suosittelen, että aloittelija valitsee kaksitahtimoottorin malliinsa. Toki muitakin kannattaa harkita, mutta mielestäni kaksitahti on moottori, joka on paremmalla moottorilla korvattavissa, ja voit aina pitää ylimääräistä voimaa säästössä koneessasi ja ottaa sen käyttöön tiukassa paikassa. Kokeneet kuljettajat/lentäjät valitsevat myös kaksitahtikoneet, ne kun kiihdyttävät nopeammin isotkin autot ja helikopterit, mutta kokorajoituksia niissäkin on. Esimerkiksi 1/8 vaatii kaksitahtikoneen, joka voi olla ja yleensä onkin 3,5 cc. Olen myös nähnyt yli kymppitonnin maksavia 1/4-suhteen autoja, joissa on bensamoottori ja ketjuvedolla varustettu voimansiirto, Kaikki osat olivat siinä myös tuplasti kestävämpiä ja hintavampia kuin 1/8-autoissa. Näiden autojen maksiminopeus on siinä 30-40 km/h, koska jos ne osuvat johonkin sitä suuremmalla vauhdilla, on täysi rikkoontuminen edessä. Myynnissä on moottoreita, jossa on kuula- tai liukulaakerituetut kiertokanget. Kuulalaakerituetulla moottorilla on parempi suorituskyky, toimintavarmuus ja se kestää myös pitempään kuin liukulaakerimoottori. Kuulalaakerimoottorit ovat myös hitusen kalliimpia kuin liukulaakeriset. Toisaalta, eihän mikään estä sinua ostamasta erikseen kuulalaakeria koneeseesi, mikä täytyykin tehdä aika ajoin... Liukulaakerimoottoreita ei enää pahemmin löydy, koska ne ovat lähes samanhintaisia kuin kuulalaakeriset, joten sellaisen ostaminen ei kannata pidemmän päälle.

Termistöä

Seuraavassa on muutama termi, jotka yhdistetään moottoreihin ja joihin et ole mahdollisesti päässyt tutustumaan: Monikurkkuinen Tavallinen kaksitahtimoottori sisältää yhden polttoaineen sisäänmenoaukon pakokaasuaukon toisella puolen kaasuttimessa. Monikurkkuinen moottori sisältää eri puolilla sylinteriä useita (yleensä 3-4) sisäänmenoaukkoja, jotka mahdollistavat polttoaineen menon palokammioon. Tämä puolestaan mahdollistaa enemmän voimaa kuin normaalikurkkuinen kaksitahtimoottori. Monikurkkuinen moottori on hiukkasen kalliimpi korkeampien valmistuskustannuksien takia. Kylmä vai kuuma hehkutulppa? On saatavilla kahdenlaista asteikkoa olevia hehkutulppamallistoa. Kylmä on yleensä käytetty .15 ja pienemmän kuutiotuuman moottoreissa, kun taas kuumaa hehkutulppaa käytetään kaikissa yli .15 kuutiotuuman moottoreissa. Seuraa valmistajan ohjeita. Suojahehkutulppa Suojahehkutulpassa on metallinen tanko hehkutulpan halki pohjassa, mikä estää raa'an polttoaineen pääsyn hehkutulpan sisään ja vähentää hehkutulpan viilenemistä tyhjäkäynnin aikana. Pitkäiskuinen Moottorin isku viittaa etäisyyteen, jonka mäntä kulkee ylhäältä alas. Pitkäiskuisessa moottorissa tämä etäisyys on hiukan pidempi kuin normaali-iskuisessa, ja se tekee moottorin jonkin verran vahvemmaksi vääntää vähemmillä kierroksilla. Aika usein moottori on "pitkäiskuinen", jos iskun etäisyys on suurempi kuin männän pituus.

Toimintavinkkejä

Pidä kaasuttimeen menevä polttoaine puhtaana erillisellä suodattimella. Pistä suodatin polttoainepullosi päähän, kun täytät tankkia, ja toinen polttoainesäiliön ja kaasuttimen väliin. Jos lennät alueella, joka on pölyinen, suosittelen käyttämään ilmansuodatinta kaasuttimesi ilmanottoon pitääksesi moottorin ehjänä. Autoihin tuleviin hehkumoottoreihin suodatin on pakollinen. Kun olet ajanut/lennättänyt malliasi tarpeeksi, aja moottori kuivaksi sammuttamalla polttoaineen tulo ennen kuin sammutat koneesi. Tämä varmistaa sen, ettei kiertokangessa ole polttoainetta, jonka metanoli ja nitrometanoli on erityisen altis kosteuden keräämiseen, ja se taas ruostuttaa eri osia koneesta. Erityisessä vaarassa ovat kuulalaakerit. Kun olet ajanut moottorisi kuivaksi, käytä jälkiöljyä antaaksesi moottorillesi entistä paremman suojan korroosiota vastaan. Potkurikonetta käynnistäessäsi käytä nk. pelkuritikkua, koska kätesi ja sormesi ovat erityisessä vaarassa, kun kone lähtee käyntiin. Kun asetat venttiilin nopealle, käytä aina rikasta sekoitusta. Moottori, joka toimii laihalla sekoituksella, on altis vioittumiselle - erityisesti rengastetut moottorit. Käytä vain valmistajan suosittelemaa polttoainetta ja propellia. Jos jokin osa toimii huonosti, vaihda se uuteen. Pahimmassa tapauksessa auto/vene/lentokone karkaa ja voi aiheuttaa turhaa huolta joko sinussa tai naapureissa, jos vahinkoja sattuu... Muista! Lennokkimoottorit ovat voimakkaita ja toimivat nopeilla kierroksilla. Ne pystyvät repimään sormesi irti, jos ne ovat väärässä paikassa väärään aikaan. Yleisesti moottorit tulevat hyvin kuumiksi käynnin aikana. Ole varovainen!

Valmistaminen kokeiluun

Ensimmäistä kertaa RC-mallia kokeileva on varmaakin sen kokoamisen jälkeen pelonomaisissa tunnelmissa, sillä malli maksaa varusteineen kaikkineen yli 1000 markkaa mallista ja valmistajasta riippuen, joten omistaja on syystäkin peloissaan sen rikkoontumisesta. Äärimmäisen tärkeää siksi onkin, että mallin rakentanut tutustuu ennalta mallin toimintaan seuraamalla ohjeita, jotka ovat mallin mukana tulleet. Kun ohjeet on todettu ja useaan kertaan varmistettu, että ne ovat jääneet pääkoppaan, voidaan siirtyä eteenpäin. Ennen ulos lähtemistä kannattaa tarkistaa kaikki mutterit, nivelet, renkaat, moottorin kiinnitys, vaihteisto ym. Sähkömalleissa on akun kiinnittäminen ja liittimien tarkistaminen kannattavaa. Muista yhtä tärkeistä paikoista neuvotaan mallin ohjeessa. Kun tarkistukset on tehty, voit siirtyä ulos malleinesi. Mallin tunteminen on erityisen tärkeää, ja mitä enemmän tiedät mallistasi, sitä paremmin sitä käytät. Vikatilanteiden hallinta kuuluu myös harrastukseen. RC-malleissa täytyy tietää, miten mikäkin osa toimii ja miten se kiinnitetään. Esim. helikopterit ovat erittäin teknisiä laitteita, joiden täydellinen tunteminen on vaadittavaa ja ne myös tarvitsevat jatkuvaa huoltoa ollakseen kunnossa. Autot ja veneet eivät nyt sentään ole helikoptereita, mutta niitäkin pitää huoltaa - tämä pätee kaikkiin kotonakin... :) Jos olet tutkinut malliasi tarpeeksi, niin nyt viimeistään olisi aika lähteä sinne ulos sitä testaamaan.

Mallin käynnistäminen

Auto/malli käynnistyy yleensä helposti, etenkin jos kyseessä on sähkis (sähkömalli). Sähkärissä tarvitsee vain kiinnittää akun johto vastaanottimeen ja laittaa virta päälle. On kuitenkin parempi, että käynnistät lähettimen ensimmäisenä, sillä jos malli pääsee karkaamaan, on jo melkeinpä myöhäistä yrittää korjata tilanne käynnistämällä radio - malli voi olla jo siihen mennessä tuhoutunut. Kun olet laittanut radion, akun ja muut tarvittavat johtimet kiinni, voit kokeilla malliasi. Aloita kuitenkin varovaisesti, ettei laite pääse käsistä. Tämä karkailu on etenkin polttomoottoristen autojen luonne, sillä polttomoottorin ansiosta auto lähtee liikkeelle hyvin nopeasti, jos kaasua annetaan tarpeeksi. Polttomoottoriauto kiihtyy asfaltilla yhdessä sekunnissa 50 km/h vauhtiin, ja se saavuttaa 80 km/h hyvinkin nopeasti. Tästä sain kerran karvaan, mutta turvallisesti päättyneen opetuksen parvekkeeni alla kokeillessani polttistani. Matkaa oli seinään n. 10 metriä sateista, liukasta nurmikkoa. Auto lähti kulkemaan kaasu pohjassa 40 km/h alle sekunnissa kohti talon seinää. Onneksi ei muuta särkynyt kuin polttoainesäiliö, jonka aineet jatkoivat vielä matkaansa kun auto meni seinään... Auto ei olisi halunnut pysähtyä siihenkään, vaan jatkaa matkaa muualle. Onneksi polttoaine pääsi ulos, jolloin siitä vaaratilanteesta säästyttiin. Tärkeää on myös kriittisten kohtien kunnollinen kiinnittäminen polttiksessa. Moottorin käydessä ruuvit löystyvät ja jopa voivat irrota kokonaan, mikä on jo katastrofi auton kannalta. Tämän vuoksi kannattaa kriittisiin paikkoihin liimata ruuvi kiinni, eli pieni ripaus liimaa auttaa ruuvia pysymään paikallaan. Myös lukkomutterit tekevät saman, mutta niitä ei voi joka paikkaan heitellä. Ajon loputtuakin kannattaa auton kokonaisuuden tarkistaminen ja kaikkien ruuvien kiristäminen. Nyt kun kaikki on kiinni, voit yrittää käynnistystä. Polttomoottorin käynnistäminen on yleensä helppoa ja vaivatonta, mutta älä hätiköi päästä ajamaan. Vaikka olisitkin omistanut sähkömallin ja rapatellut sillä, on polttomoottoriauto huomattavasti suuremman tehonsa ansiosta nopeammin kiihtyvä ja vaikeampi hallita. (Voin olla väärässäkin, mutta oman kokemukseni mukaan tämä pätee.) Käynnistämiseen tarvitaan 3,5 cc:n (luokan .21 moottori) 2V:n jännite ja starttipyörä. Startterissa on helpointa käyttää normaalia auton akkua virran tuomiseksi käynnistimelle, muitakin kannattaa kokeilla. Startteri ostetaan erikseen, ellei se ole paketin mukana. Joissakin moottoreissa tulee vetonaru mukana, mutta se on jo harvinaisuus tämänkokoisissa moottoreissa. Täytä tankki sopivalla polttoaineella (ohje mallin mukana) ja paina pari kertaa tankin pumpusta (riippuen tankista ja autosta, onko pumppua) syöttääksesi moottorille polttoainetta. Kun näet polttoaineen menevän moottoriin asti, lopeta pumppaaminen ja kiinnitä hehkutin tulppaan ja toinen pää hehkuttimesta kanteen (hattu). Odota muutama sekunti, jotta tulppa ehtii lämmetä tarpeeksi, ja sitten vasta käynnistä. Yritä nyt käynnistää moottori vetämällä narusta. Jos sitä ei ole, käytä käynnistintä, jonka kuminen pyörä laitetaan moottorin vauhtipyörän alle ja painetaan kierroksia käynnistimelle. Pyöritä käynnistimellä niin kauan, että moottori alkaa käydä "omillaan". Kun moottori on käynnistynyt, säädä moottorin tyhjäkäyntiä sopivaksi - tämä vaatii yleensä useamman käynnistämisen. Kun kaikki tuntuisi olevan kunnossa ja kone on säädetty sopivasti, voit kokeilla liikkeellelähtöä. Kun kerran olet näinkin pitkälle päässyt, niin otat radio-ohjaimen käteen. Hana pohjaan ja baanalle! Hauskoja hetkiä...

[ Sekalaiset ] [ Sivukartta ]