Myöhässä ollaan. Tavanomaiselta lyhyeltä katkokselta vaikuttanut nettiyhteyden tipahdus venyi yli 12 tunnin mykkyydeksi. Aina eivät aikataulut natsaa niin kuin pitäisi, mutta Sakun julkaisuviikonloppuihin osuvat yhteensattumat alkavat lähennellä jo paranormaalin pahempaa puolta. Missä ovat Juhan af Grann sekä Mulder ja Scully, kun heitä kaivattaisiin? Internet osaa vaivihkaa orjuuttaa: kun siihen tottuu ja pitää sitä epähuomiossa itsestäänselvyytenä, onkin yhtäkkiä kuin kynsille lyöty, kun langat eivät laulakaan. Pihahtaisivat edes pikkuisen, mutta eivät nämäkään mokomat käskemällä kiekaise. Mr. Murphy on ottanut sähköisen muodon ja nauraa meille verkkopäätteen sammuneen linkkivalon takaa makoisasti.

Kun nyt nettiyhteyteni heräämistä odotellessa meni "etusivu uusiksi", oli aikaa vähän miettiä, mihin verkottuva maailma on menossa. Perjantaina huippuunsa yltänyt Code Red -madon hyökkäyssuma, viikonloppuna levinnyt madon II-versio, sähköpostiliikenteessä omine nokkineen luikertavat virukset ja Microsoftin kaltaisten suuryritysten suorastaan röyhkeä välinpitämättömyys verkon turvariskeihin (joita ne ovat olleet itse osallisina aiheuttamassa) pistävät tällaisen tavallisenkin sukankuluttajan miettimään, millaisessa tilanteessa ollaan vaikkapa kymmenen vuoden kuluttua. Kun oman lähiverkkonikin palomuuriin takoo asiattomia kurkkijoita ja madonreikien etsijöitä yötä päivää, niin millaisessa asemassa on Tauno Tavallinen, joka ei ymmärrä porteista muuta kuin että sellainen on kotipihan polun päässä? Kiinteää ja könttähintaista nettiletkua markkinoidaan joka seinänreikään, mutta kenelle kuuluu vastuu verkon turvallisuudesta? Vanha reikä, uudet kujeet. Niinpä niin.

Internet-liikenne kasvaa ilman häirikköliikennettäkin sellaista tahtia, että palveluntarjoajien kilpajuoksu verkon tukkeutumista vastaan tuntuu toivottomalta. Verkossa ei liiku enää pelkkää tekstiä tai edes kuvia, vaan yhä suurempi osa sisällöstä on kaistaa syövää bittivirtaa: ohjelmistoja, videota, ääntä, reaaliaikaisia lähetyksiä - tätä paljon parjattua multimediaa. "Täys ääntä, vimmaa, tarkoitusta vailla"? Olisi tässä Macbethilläkin ihmettelemistä. Ei world wide webiä ollut tällaiseen suunniteltu, saati sitten HTML:ää. Tämä yksinkertaista ja kevyttä tekstinmuotoilua ja linkittämistä varten kehitetty hypertekstin kuvailukieli raahaa nyt selässään vilkkuvia, liikkuvia, möykkääviä ja paremmuuttaan mouhuavia "gotskaportaaleja", joita nykyään voi rakentaa käytännössä kuka tahansa. Vähempikin vetäisi kontalleen. Ei siis ihme, että yhä useammin tiedon valtatiellä ryömitään.

Ja mitä minä tein loppuviikolla? Imin litrakaupalla imperialistista kolajuomaa kitusiini ja lojuin koneen ääressä lehteä viimeistellen - ja tuijottaen livestreamia Assembly 2001 -tapahtumasta, mouhuten ja kiroten joka kerta kun kilpailujen aikana lähetys nyki, nylkytti ja pätki. Niinpä niin, osa kaksi. Ja onhan se toisaalta hurja ajatus: voin seurata tapahtumaa täältä susirajalta lähes reaaliajassa. Nettilevitys avaa aivan uusia mahdollisuuksia tapahtumille, jotka eivät koskaan ylitä valtakunnallisten medioiden julkaisu- ja levityskynnystä. Assembly on viime vuosina ollut niillä rajoilla; uutiskynnys on viime vuosina jo ylitetty, sponsorit sen kuin lisääntyvät ja paikallinen kaapeli-tv:kin lähettää ohjelmaa tapahtumasta mosaiikkikanavalla, mutta se suuren yleisön kiinnostus kuitenkin puuttuu.

Internetin mahdollisuuksia mekin olemme pyrkineet käyttämään entistä enemmän hyväksi markkinoidessamme ja tiedottaessamme tulevasta Saku 2001 -tapahtumasta. Aikanaan parin uutissivuston varassa ollut Amiga-uutistarjonta elää eräänlaista uutta nousukautta, ja hyviä sekä seurattuja uutissivustoja on jo kymmeniä, myös muilla kielillä kuin englanniksi. Uutiset leviävät sivustolta toiselle, ja niinpä Saku 2001:nkin tapahtumasivustolle on tullut osumia ympäri maailmaa. Olemme pyrkineet julkaisemaan tapahtumatiedotteita säännöllisesti ja aina kun jotain uutta varmistuu, niin että tapahtuma pysyy ihmisten mielissä ja uutissivustojen listoilla.

Sivustojen ylläpitäjien ja tapahtumasta kiinnostuneiden, ennestään minulle ventovieraiden ihmisten kanssa käydyn keskustelun perusteella päällimmäiseksi on jäänyt tunne siitä, että se Amigan aikanaan tukehtumiskuolemalta pelastanut käyttäjäyhteisön voimakas yhteenkuuluvuuden tunne elää sekin uutta "nuoruuttaan". En usko, että tilanne olisi tällainen ilman Internetiä. Se yleistyi Amiga-käyttäjien kannalta juuri oikeaan aikaan, ja purkeissa ja viestiverkoissa alkanut yhteydenpito on voinut jatkua entistä tehokkaammin ja maailmanlaajuisemmin, vaikka niissä pienissä viestiverkoissakin vielä sinnikkäästi pihisee se tuttu pioneerihenki - näin myös meidän Sakunetissämme, josta Esa Heikkinen kertoo enemmän tämän Sakun Sekalaista-osastossa.

Ja kuin kaiken tämän kruunuksi saapuivat tämänvuotiset Assemblyjen kilpailutulokset. Juuri kun oli lähes alistuttu ajatukseen, että Amigan päivät demokilpailuiden huipulla ovat luetut ja siitä tulee jälleen yksi kone oldskool-kilpailuiden harvenevaan massaan, se pieni sinnikäs henki nosti jälleen päätään. Kutina alkoi jo kun RNO:n Amiga-henkinen flash-intro "häiriö" otti sarjassa murskavoiton yli kolminkertaisella pistemäärällä toiseksi tulleeseen verrattuna. 4-kiloisissa introissa Amiga on sentään hallinnut tapahtumia monena vuonna, ja niin nytkin - kahdeksasta finalistista Amiga-introja oli kaksi, ja ne olivat myös ainoat musiikkia sisältävät tuotokset. Ylivoimainen kaksoisvoittohan siitä tuli, viimevuotisen voittajan Exploderin tekemä "jatko-osa" Humus 2 vei voiton, ja toiseksi tuli Spaceballs vs. Ephidrenan King of Fuck.

Kukaan ei kuitenkaan olisi etukäteen uskonut, että yhdistetyn demokilvan voittoon olisi Amiga-demoilla enää mitään asiaa. Muhkeaa 4000 euron (n. 24 000 markkaa) arvoista tapahtuman suurinta ja tavoitelluinta palkintokasaa ykkössijasta pääsi yrittämään viisitoista finalistia, joista vain kaksi oli Amiga-tuotoksia. Ennakkoon niillä ei uskottu olevan mitään mahdollisuuksia kärkeen. Mutta miten kävi? Tuli päättäväinen porukka, osa entisiä pitkän linjan amigisteja, ja näytti, millä voittajademoja tehdään - ei rahalla, ei kalliilla laitteistoilla eikä laiskalla suunnittelulla, vaan asenteella ja yhteistyöllä.

MatureFurkin Amiga-demo "Lapsuus" pesi koko porukan yli 3300 pisteen erolla seuraavaan. Ja miksipä ei: "vanhasta rouvasta", kuten voittajaporukka kunnioittaen konetta kutsui, oli pitkästä aikaa otettu irti kaikki mahdollinen perinteisin keinoin. Turhaan ei Amigan isä RJ Mical huutanut party-yleisölle: "Amiga rules!" Demo ollut pelkkä sarja megac00leja efektejä satunnaisessa järjestyksessä, eikä se hyödyntänyt PPC:tä, ei grafiikkakorttia tai muitakaan hienouksia, vaan se oli tiukkaa koodia ja hyvää suunnittelua. Tästä kannattaa Saku-tapahtuman järjestelijätiiminkin ottaa oppia.

Anu Seilonen