Nykyään ei kovin moni ajattelekaan, miten pienestä sitä on oikeasti lähdetty liikkeelle, kun pelitkin saattoivat viedä koko disketin tai puolet siitä. Tilan puutteessa kehiteltiin vaikka mitä konsteja, että saatiin kutistettua ohjelmat ja pelit niin pieneen tilaan, että niiden jakelu olisi ollut jotakuinkin helppoa tavallisellekin tallaajalle. Kovalevyt (tai kiintolevyt teille puristeille) ovatkin osaltaan alusta asti suunniteltu parantamaan tietokoneen käyttöä ja tekemään eräät asiat ah niin jouheviksi, ettei käyttäjällä pala päreet välittömästi, kun kone pyytääkin levykettä sieltä pinon alta, joka on koneen lähelle kertynyt viikkojen saatossa. Mutta millä hinnalla? Vanhoja ilmoituksia kun katselee, niin kovalevyn omistaminen oli kyllä harvojen huvia. 100 Mt SCSI-kovalevy Supran tekemässä ohjaimessa, jossa vielä 2 Mt muistia päälle ja hintaa vaivaiset 5600 mk...
Toista se on nykyään. Vai onko? Meillä amigisteilla suurimmalla osalla olettaisin olevan vielä aika vanhaa rautaa alla, ja kovalevyjen ohjaimet ovat sitä samaa maata. Amiga 1200/4000 -malleissa oleva IDE-ohjain oli surkea ja halpa keino saada koneesta käytettävä ja kohtuuhintainen paketti markkinoille. Vanhojen IDE-väylien tapaan se on hidas, syö kohtuuttomasti prosessoritehoa ja käyttää halpoja IDE-levyjä, joita saa joka kaupasta lähes pilkkahintaan. Parannusta tähän on yritetty monellakin eri keinolla, ja suosituimpia niistä ovat olleet erilaiset välimuistia lisäävät palikat, joissa myös saattoi olla logiikkaa sen verran lisää, että samaan väylään sai laitettua jopa neljä laitetta sen normaalin kahden sijaan. Nopeus saattoi kasvaa mukavastikin, mutta edelleen prosessoritehoa tarvittiin kaiken datan siirtämiseen.
Parannusta tähän on osaltaan tuonut parempi, nopeampi, kalliimpi ja pidemmän lyhenteen omaava SCSI-väylä. Lisäkortin joko Zorro- tai prosessorikortin omaan väylään lisäämällä pystyi koneessaan käyttämään lähes samannäköisiä, kalliimpia ja nopeampia kovalevyjä, jotka eivät suureksi yllätykseksi vaatineetkaan käytössä prosessorilta sen kummempaa osanottoa datan siirtoon - sen piti vain kertoa, mitä siirretään ja mihin, ja sen jälkeen olikin vapaa jatkamaan muita tehtäviä samalla kun ohjain ja kovalevy hoitivat homman sen kummempia mukisematta. Kuten edellä kerroin, niin tästä ilosta saikin maksaa sitten rahaa.
Nykyään hinnat ovat jo pudonnet roimasti ja kapasiteetti levyillä kasvanut uskomattomiin mittoihin, mutta SCSI- ja IDE-kovalevyjen hintaero on vielä aikamoinen. Tähän väliin on yhtiö nimeltä ACARD kehittänytkin oivan ratkaisun; laitetaan SCSI-väylään halpa IDE-kovalevy! Liittimet tosin ovat erilaiset noin kymmenen pinnin verran perusmalleissa, mutta laitetaan siihen väliin RISC-mikrokontrollerilla varustettu adapteri, joka muuttaa lennossa signaalit siinä välissä kummankin kovalevyohjaimen ymmärtämään muotoon. Yksinkertaista ja toimivaa. Kortilla sijaitsevat myös jumpperit SCSI ID:n asettamiseksi, terminoinnille ja myös paikan lisäledille. Asennus ei voisi olla helpompaa, mutta kortti tuntuu heiluvan hieman liittimessä kiinni ollessaan. Tämä ei ole tosin toimivuuteen vaikuttanut mitenkään. |
Testit 
