 Etusivulle Sivukartta |
| Pääkirjoitus |
| Anu Seilonen <thoriel@sci.fi> |
"Siunatkoon, mitä tunteellista puppaa... Nyt se päätoimittajaparka on hukannut viimeisetkin kuulansa ja otteensa todellisuudesta." No, lähestulkoon. Tämän Sakun myötä käynnistyy nimittäin jo lehden yhdestoista vuosikerta. Yksinäisessä päätoimittajan roolissani olen usein miettinyt, mikä ihme minut saa tekemään tätä hommaa. Tai no, yksinäisessä ja yksinäisessä - onhan minulla kaikki artikkelien kirjoittajat, yhdistyksen jäsenet ja muut yhteisönäni... Mutta silti - olen nykyään lehtemme päätoimittaja, uutistoimittaja ja oikolukija. Sen lisäksi olen yhdistyksemme puheenjohtaja, rahastovastaava ja tämän vuoden alusta myös webmaster. Lisäksi moderoin tarvittaessa Saku-keskustelufoorumiamme yhdessä parin muun henkilön kanssa. Kuulostaako teistäkin siltä, että yhden ihmisen harteille olisi ehkä kertynyt liikaa tehtäviä? Mitenkähän kävisi, jos meteoriitti (© Fleecy) napsahtaisi otsaani jonain kauniina päivänä - löytyisikö tehtäviini jatkajia? Totta, olemme varsin "helppohoitoinen" yhdistys siinä mielessä, että olemme varsin pieni, yleishyödyllinen (emme ole verovelvollisia) ja pitkäikäinen yhdistys. Meillä on kuitenkin jo vuosikymmenen kattava perinne Suomen Amiga-käyttäjien etujärjestönä, ja se rooli on viime vuosina laajentunut entisestään, kun jälleenmyyjien ja muiden edustajien määrä on supistunut minimiin. Osittain saan syyttää vain itseäni ja luonnettani siitä, että tehtäviä on kertynyt näin paljon; olen sen luonteinen ihminen, että jos kukaan muu ei tee, otan ja teen itse, mikäli tekemättä jättämisellä olisi huonoja seuraamuksia. Siinä emme eroa muista pienistä yhdistyksistä mitenkään, että uusia yhdistysaktiiveja on kovin vaikea saada, ja vanhojen motivoiminen toimintaan on joskus hankalaa. Tällä hetkellä homma rullaa aika lailla omalla painollaan, ja tapahtumien yhteydessä olemme kerta toisensa jälkeen nähneet, että loppupeleissä löytyy aina niitä, jotka tulevat ja tekevät pyyteettömästi ja sydämellä. Viimeiset esimerkit tästä ovat Alternative Party 2003, jossa viime metreillä esittelykoneen ja sen järjestelyt hoitanut tehotiimimme esitteli Pegasosta partykansalle, sekä tämä Saku. Kun viimeisen tilannekatsauksen artikkeliosio pari viikkoa ennen julkaisua loisti tyhjyyttään, pelkäsin jo pahinta - edessä olisi nolo startti lehden 11. vuosikerralle. Vielä mitä. Deadlinen lähestyessä juttuja alkoi kuin alkoikin ropista. Ei mitään kaatosadetta, mutta mukavasti pisaroita ainakin pieneksi puroksi asti. Joukossa on uusiakin kirjoittajia. Tästä on hyvä jatkaa. (En voi kuitenkaan tässä yhteydessä olla jälleen haikailematta sen pitkään metsästämäni uutistoimittajan perään - halukkaat voivat edelleen ilmoittautua allekirjoittaneelle... :) Jos kaikki menee hyvin, seuraavaan Sakuun voimme odottaa useita juttuja Pegasoksesta. Phoenix Developer Consortium järjesti yhdessä Genesin kanssa tarjouksen, jossa halukkaille kehittäjille sekä joillekin käyttäjäryhmille tarjottiin mahdollisuutta ostaa G3-Pegasos 299 dollarin nimellishintaan ("normaalihinta" on 200 taalaa kovempi - vaikka joudummekin ehkä Saksan ALV:n tuohon päälle, on se silti varsin edukas tarjous). Yhdistyksemme oli yksi edunsaajista, joten välitin halukkaiden tiedot eteenpäin Phinixille, ja näillä näkymin toistakymmentä Pegasosta matkaa aikanaan Suomeen. Pitkästä aikaa sydänalan valtasi mukava odotuksen kutina ja jännitys, jota ei tässä touhussa ole liian usein viime aikoina saanut tuntea, kun kaikki ja joka puolella tuntuu viivästyvän ja venyvän. Yhdistyksen puheenjohtajana en kenties ole siitä näkyvimmästä tai äänekkäimmästä päästä julkisuudessa. Seuraan paljon asioita eräänlaisena sivustakatsojana, tarkkailen taustalla. Ehkä se on huono tapa hoitaa pestiä, ehkä ei, mutta se on yksi keino varmistaa, että maineemme maailmalla puolueettomana ja avoimena yhdistyksenä säilyy. Ulkomaiset keskustelufoorumit viime aikoina vallannutta loanheittoa katsellessa olen ollut aina vain enemmän sitä mieltä, että olen tehnyt yhdistyksen kannalta oikean ratkaisun. Esimerkiksi Amiga Inc.:n touhua seuraavat ovat varmasti nähneet, kuinka vaikeaa on voittaa yhteisön luottamus sen jälkeen kun sen on kerran omien toimiensa seurauksena menettänyt. Sellaisen kuran poistossa ei auta edes Omo-info. Yksilötasolla kaikilla on varmasti asiasta mielipide, emmekä yhdistyksenäkään rupea minkään tahon sätkynukeksi tai käskyläiseksi, mutta yhdistyksen ja sen jäsenten etujen kannalta pidän parempana sitä, että kaikesta tapahtuneesta huolimatta pidämme ovet avoinna ja sillat ehjinä kaikkiin suuntiin. Sivusta tarkkailu ei suinkaan ole pelkkää tuskaisaa touhua. Saku-foorumissamme keskustelu hyrrää laidasta laitaan, ja viimeistään nyt foorumi on todistanut arvonsa Amigasta ja siihen liittyvistä asioista kiinnostuneiden kohtauspaikkana. Höyrypäinen kiihkoilu, josta takavuosina amigisteja mielellään syytettiin, loistaa lähes täysin poissaoloaan. Jäljellä oleva "vanha kaarti" on varsin avointa ja asiallista, pilke silmäkulmassa touhuun suhtautuvaa, ja Amigasta aikanaan luopuneet paluumuuttajatkin ovat ilokseni löytäneet foorumille. Totta, hiljattain perustetulla Vapaa sana -alueella voi päästää kaikenlaista höyryä, mutta sekin on lopulta aika hyväntahtoista heittelyä. Klisee tai ei, mutta kyllä se pieni yhteisösammakko meissä kaikissa tuntuu tavalla tai toisella asuvan. Turha väittää vastaan, kurnutuksen kuulee tänne asti. Kaiken kaikkiaan kuluneet 10 vuotta Sakun parissa ovat olleet antoisia, vaikka välillä on pitänyt vähän suossakin rämpiä. Kanaemoa minusta ei saa edes höyhenissä kierittämällä ja hametta olen tainnut pitää viimeksi ala-asteen kolmannen luokan kevätjuhlassa, mutta jonkinlainen äidillinen tunne minut silti valtaa katsellessani tapahtumien kulkua. Se sama tunne, joka väistämättä jokaisessa tapahtumassamme pienimpiäkin kokouksia myöten tulee - että kaikista vastoinkäymisistäkin huolimatta tätä hommaa kannattaa tehdä. Siispä jatkan tarkkailuani ja ehkäpä tanssahdan pari askelta 10-vuotisjuhlavuoden kunniaksi täällä taustalla... Jonkinlainen höppänähän tähän touhuun pitää olla, mutta hei, höppänyys yhdistää! "Standing on the bridge that crosses The river that goes out to the sea The wind is full of a thousand voices They pass by the bridge and me. I can see the lights in the distance Trembling in the dark cloak of night Candles and lanterns are dancing, dancing A waltz on All Souls Night." -- Loreena McKennitt: All Souls Night Anu Seilonen Päätoimittaja |
|||||||||
| Etusivulle Sivun alkuun Sivukartta |