 Etusivulle Sivukartta |
| Pääkirjoitus |
| Janne Sirén <janne.siren@helsinki.fi> |
Vuonna 1969 Ken Thompson, Dennis Ritchie ja joukko muita aloittivat ohjelmistoprojektin AT&T:n Bell-laboratoriossa. Tästä ohjelmistoprojektista tuli aikanaan UNIX-käyttöjärjestelmä. Kehitys jatkui yksistään AT&T:n hoteissa kuutisen vuotta, kunnes vuonna 1975 järjestelmä vapautui Kalifornian yliopiston tutkittavaksi. AT&T jatkoi kuitenkin UNIXin kehittämistä aina 80-luvun loppuun saakka. Samanaikaisesti Kalifornian yliopistolla AT&T:n luovuttamaa lähdekoodia oli sorkittu ankarasti. Yliopiston Berkeley Standard Distributionista (BSD) tuli toinen UNIX-variantti. Vuonna 1984 Richard Stallman aloitti työt vapaan UNIX-kloonin parissa. Tämä projekti kulki nimellä GNU. 90-luvulle tultaessa UNIX-tavaramerkki ja lähdekoodioikeudet olivat levinneet useammalle suunnalle, ensin Novellille ja siitä eteenpäin. Kaikki UNIXit perustuivat kuitenkin edelleen suojattuun lähdekoodilisenssiin. Pian Kalifornian yliopistolla oli kuitenkin saatu heidän BSD-varianttinsa UNIXista lähes täysin uudelleenkirjoitettua. William ja Lynne Jolitz sekä kumppanit tempaisivat loppurykäyksen ja vapauttivat BSD:n UNIX-lähdekoodista ja siten lisenssivaateista 386BSD:llä vuonna 1992. Tästä seurasivat aikanaan avoimen lähdekoodin käyttöjärjestelmät NetBSD, FreeBSD ja OpenBSD. Samanaikaisesti toisaalla, Richard Stallmanin GNU-projekti oli edennyt pitkälle... Helsingin yliopistolla Linus Torvalds -niminen heppu oli tutustunut UNIXin tyyliseen Minix-käyttöjärjestelmään ja päätti pistää paremmaksi. Syntyi avoimeen lähdekoodiin perustuva käyttöjärjestelmän ydin, kernel, nimeltä Linux, jonka ensiversio julkaistiin vuonna 1994. Kun Linus sitten löi hynttyyt yhteen Richard Stallmanin GNU-projektin kanssa, oli uusi ilmainen UNIX-klooni syntynyt. GNU/Linux tunnetaan myös levityspakettiensa nimellä, kuten Red Hat ja Debian Linux. Näin 2000-luvulla alun perin kaupallinen ja suljettu UNIX elää monessa eri variantissa: NetBSD, OpenBSD, Red Hat Linux, Debian, jne. Myös alkuperäistä UNIXia lisensoidaan edelleen. Siihen perustuu esimerkiksi Sun Microsystemsin Solaris-käyttöjärjestelmä. Eri UNIX-kloonit ovat lähdekooditasolla melko yhteensopivia, ja niissä pyörivät pääasiassa samat ohjelmat. Samaan aikaan toisaalla... Vuosi 1985 näki yhden kotimikrohistorian suosituimman tietokoneen julkistuksen: Amiga näki päivänvalon ja sen mukana AmigaOS-moniajokäyttöjärjestelmä. Sekä itse laite että sen käyttöjärjestelmä pysyivät visusti valmistajan, Commodoren, valvonnassa aina yrityksen konkurssiin saakka - vuoteen 1994. Vuonna 1993 Amigan tilanne alkoi näyttää niin kurjalta, että joukko harrastelijoita päätti tarttua härkää sarvista ja luoda korvaavan käyttöjärjestelmän AmigaOS:lle. Projekti kulki alkuun nimellä AOS, kunnes vuonna 1995 Aaron Digulla formalisoi ryhmän tavoitteeksi tehdä AmigaOS 3.1:n kanssa lähdekoodiyhteensopiva käyttöjärjestelmä. Tätä systeemiä alettiin kutsua nimellä AROS, Amiga Research Operating System. Vapaaehtoisvoimin puuhattu AROS antoi kuitenkin odottaa itseään, ja AmigaOS:n lähdekoodit ja oikeudet niihin seikkailivat 90-luvun loppupuoliskolla konkurssipesältä ja ostajakandidaatilta toiselle. Vuonna 1995 silloinen omistaja ESCOM oli kuitenkin Amiga Technologies -tytäryhtiönsä välityksellä sysännyt kiven liikkeelle toisaalla. Amiga Technologies suunnitteli tuovansa Amiga-lisälaitevalmistaja Phase 5:n kanssa PowerPC-ratkaisun Amiga-koneille. Amiga Technologies ja ESCOM menivät kuitenkin nurin omia aikojaan, ja PowerPC-ratkaisun toimittaminen Amiga-markkinoille jäi yksin Phase 5:n harteille. Phase 5:n yhteistyökumppani Ralph Schmidt vastasi ohjelmistotuesta näille PowerUp-nimellä kulkeneille korteille, ja kaavailipa Phase 5 kokonaisia PowerPC-tietokoneitakin. Niin kuitenkin kävi, että Phase 5 kaatui markkinoiden kuihtuessa ja tämäkin kehitys lamaantui. Amiga-markkinoilla elettiin 90-luvun loppuvuodet hiljaisissa ja odottavissa tunnelmissa. Emoyhtiöt vaihtuivat ja lupaukset muuttuivat, mutta mitään konkreettista ei tapahtunut. Ralph Schmidt oli kuitenkin jatkanut Phase 5:n kanssa aloittamaansa työtä, ja kun Amigan viralliset omistajat, kuka milloinkin, eivät osoittaneet mielenkiintoa päivittää AmigaOS:ää PowerPC-aikaan, ryhtyi hän siihen itse. MorphOS sai alkunsa. MorphOS:n tarkoitus oli olla sekä lähdekoodi- että binääritasolla yhteensopiva AmigaOS:n kanssa. Se olisi PowerPC-natiivi ja vanhoja 68k-ohjelmia ajettaisiin prosessoriemulaation avulla. Ensimmäiset vuonna 2001 julkaistut MorphOS:n beta-versiot vaativat AmigaOS-asennuksen MorphOS:n päälle, sillä ne eivät sisältäneet kaikkea toiminnallisuutta itsessään. Tähän mennessä Amigan nykyinen emoyhtiö Amiga Inc. oli kuitenkin taas vaiheeksi kiinnostunut AmigaOS:stä, ja kun neuvottelut sen päivittämisestä MorphOS:n pohjalta kariutuivat, joutuivat Ralph Schmidt ja kumppanit täydentämään käyttöjärjestelmänsä loppuun itse. Apua he saivat kuitenkin yllättävältä taholta... Aivan kuten Linux ja GNU konsanaan, AROS-projekti oli kuin olikin kaikessa hiljaisuudessa päässyt AmigaOS:n uudelleenkirjoittamisessa niin pitkälle, että he pystyivät toimittamaan osia MorphOS-käyttöjärjestelmän AmigaOS-yhteensopivuuskirjastoista. Vastaavasti MorphOS:n tekijät toimittivat parannuksia AROSiin. Vuoteen 2002 mennessä sekä AROS että MorphOS olivat lähes täysin lähdekoodiyhteensopivia AmigaOS 3.1:n kanssa. Samanaikaisesti virallisen AmigaOS:n kehitystä jatkoi Hyperion Entertainment, joka lupailee julkistaa uuden PowerPC-pohjaisen AmigaOS:n vuoden 2003 aikana. Taas UNIX-maailmassa... Kuluneen yli kolmenkymmenen vuoden aikana UNIX on saanut monet kasvot. Siitä on kaupallista ja vapaata varianttia, on pientä, suurta, kaunista ja rumaa. Eri versiot ovat toistensa kanssa yleensä lähdekooditasolla jotenkuten yhteensopivia ja niissä pyörivät yleensä samat ohjelmat. Myös monet standardit ja tekniikat ovat samanlaisia. Periaatteessa, ja puristit jaksavat tästä muistuttaa, vain UNIX-lähdekoodilisenssiin ja tavaramerkkiin perustuvat käyttöjärjestelmät, jotka on UNIXiksi sertifioitu, saavat tuota nimeä kantaa. Tavallisten mikroharrastajien suussa kaikki nämä variantit ovat kuitenkin UNIXeja, Linuxia myöten. Syykin on kokolailla ilmeinen, kuten Seth T. Ross UNIX-määritelmässään muotoilee: "Jos se näyttää UNIXilta, toimii kuin UNIX, suorittaa yleisiä UNIX-ohjelmia ja on kehitetty UNIX-mallina, se on UNIX." Niin maallikolle kuin satunnaiselle ohjelmoijalle, esimerkiksi UNIX ja Linux eivät juuri toisistaan poikkea, ennen kuin eroavaisuuksia aletaan syynäämään tarkemmin. Kun taas Amiga-maailmassa... Vuosituhannen vaihde on tuonut Amiga-yhteisölle pulmallisen mutta toisaalta lupaavan tilanteen. Ensi kertaa lempikäyttöjärjestelmästämme on markkinoilla kaksikin toimivaa kloonia: AROS ja MorphOS. Toinen niistä perustuu avoimeen lähdekoodiin Linuxin tapaan, toinen taas on kaupallinen tuote. Mutta mikä on AmigaOS? Onko AROS AmigaOS? Entä onko MorphOS? Jopa viimeksi mainittujen relevanttiudesta Amiga-yhteisölle on kinasteltu viimevuodet. Ilmeisestikin on olemassa vain yksi ja oikea AmigaOS, sillä tavaramerkit ja lähdekoodit on laeilla suojattu. Mutta toisaalta on olemassa toinen käytännön totuus, jonka kanssa UNIX-maailmassa on saatu vääntää peistä jo paljon meitä kauemmin. Ehkä se pilkunviilaaminen ei sittenkään ole niin mielekästä. Mikrokansan syvät rivit ovat vetäneet johtopäätöksensä. Kenties voisinkin lainata Seth T. Rossia ja hänen määritelmäänsä UNIXista hieman soveltaen: "Jos se näyttää AmigaOS:lta, toimii kuin AmigaOS, suorittaa yleisiä AmigaOS-ohjelmia, ja on kehitetty AmigaOS-mallina, se on AmigaOS." UNIXilla on takanaan monipuolinen ja rikas historia. Voimme oppia sieltä paljon. Janne Sirén |
|||||||||
| Etusivulle Sivun alkuun Sivukartta |