|
Analogisen videokuvan viettäessä viimeisiä vuosiaan ennen eläkepäivien koittamista on lopultakin tullut aika paljastaa eräs hyvin varjeltu salaisuus: miltä se kuvasignaali oikein kuulostaa?
Kuten arvata saattaa, ei usean megahertsin taajuisen signaalin tallennus onnistu äänikorteilla, niillä kun pääsee yleensä korkeintaan 48 kHz:n näytetaajuuteen. Kuvankaapparit ja videoeditointikortit puolestaan eivät suostu antamaan ulos muuta kuin valmiita kuvatiedostoja, vaikka ne sisäisesti käsittelevätkin riittävän korkealla taajuudella samplattua composite-videosignaalia.
Tuon elävän kuvan veteraanin kimppuun pääsee kuitenkin iskemään Amigan Pro Grab 24RT -videodigitoijalla (ks. Saku #25), käyttämällä hieman vilppiä kaappausohjelman kanssa touhutessa. Kiintolevylle animaatiota kaapattaessa ohjelma tallentaa digitoimansa raakadatan sellaisenaan, juoksevalla numerolla varustettuihin tiedostoihin. Normaalisti ohjelma ei anna niitä kuitenkaan säilyttää, vaan kaappauksen jälkeen ne konvertoidaan kuvatiedostoiksi ja lähdetiedostot poistetaan automaattisesti. Mutta jos kaappauksen päätyttyä kaappaustilan esikatseluikkunaa ei suljetakaan, vaan resetoidaan koko kone, ei ohjelma pääse tuhoamaan raakatiedostoja, jolloin ne jäävät levylle talteen.
Oheisen esimerkkikuvan raakadatatiedostoa VideoField.raw voi katsella ja kuunnella missä tahansa äänenkäsittelyohjelmassa, kunhan se avataan 8-bittisenä ja raw-muotoisena. Toistotaajuutta voi muutella esimerkiksi välillä 8000 - 44100 Hz. Eri taajuuksilla signaalin saa kuulostamaan melko erilaiselta. Omiin korviini se keskimäärin kuulostaa pahasta koneviasta kärsivältä helikopterilta, ja erään kuulijan mielestä tiedoston keskivaiheilla kuuluu 2 kHz:n taajuudella toistettaessa hetken aikaa ihan kelvollista teknokomppia. :-)
Videosignaalin editointia AudioMasterilla?
Sama videokuva silmäystävällisessä muodossa
Digitoijan käyttämä videosignaalin näytteenottotaajuus oli 14,318 MHz, mutta koska yksi videokenttä kestää vain 1/50 sekuntia, ei tiedostosta tule kuitenkaan kovin pitkä edes noin korkealla taajuudella samplattaessa. Esimerkkikuva on kaapattu vuosikymmenen vanhalta videolta, joka on kuvattu Oulun yliopiston pihakadulta kohti pääkirjaston oven edustaa koristavaa kivipalloa. Todellista valokuvaa ja aaltomuodon käyrää vertaillessa videosignaalin voisi muuten ajatella edustavan Matrix-elokuvien vihreiden koodinäyttöjen tapaan numeromuotoista esitystä todellisuudesta. ;-)
Mukavia kuunteluhetkiä!
Sivun alkuun
|
|