Joni Halme | jontsa@amigaone.cc
AmigaOne-XE G4@800 MHz
Olin ollut jo pitkään aikeissa "hemmotella" itseäni ostamalla oma AmigaOne, mutta koska emolevyn hinta oli melkoinen eikä AmigaOS4 ollut vielä valmis, en ollut vielä tehnyt ostopäätöstä. Mutta kun Eyetech tarjosi OS4-betatestaajille emolevyä alennettuun hintaan, päätin tarttua tilaisuuteen, ja 21. syyskuuta lähti Gentle Eyelle tilaus. Pakettikortti tipahti luukusta noin marraskuun puolessa välissä.
Kone kasaan ja rautaa rajalle
Paketin sisältö kokonaisuudessaan.
Emolevyn ja prosessorikortin lisäksi paketissa oli pieni siili ja tuuletin prosessorille, A1 Linuxin asennus-CD, Debian PPC:n ensimmäinen CD, emolevyn manuaali sekä muutaman sivun mittainen käyttöönotto-opas. Prosessorikortti oli jo valmiiksi kiinni emolevyssä, mutta pakkohan se oli irrottaa ja katsoa millainen se toiselta puolen. Kortti menee kiinni emolevyyn 300-piikkisellä meg-arraylla, joka ensisilmäyksellä näytti todella "heiveröiseltä", mutta kyllä se kortin piti kiinni. Sen lisäksi kortti tuetaan kahdella ruuvilla. Siilin pohjassa oli valmiina jotain lämpöä johtavaa tahnaa, ja vaikka sen luvattiin riittävän, vaihdoin tilalle hopeatahnat varmuuden vuoksi.

Koneeseen hankittiin Radeon 9200 -AGP-näytönohjain, CD-RW-asema ja 512 Mt TwinMos -muistikampa. Kovalevyksi haalittiin A4000:sta "vain" 40-gigainen Samsung. Kovalevy ja romppuasema olivat aluksi kiinni halvimmalla löytyneellä IDE-kaapelilla, mikä kyllä toimi hyvin, mutta myöhemmin vaihdoin tilalle UDMA-kaapelit. Koteloksi valittiin Antec 660AMG -torni 330W:n virtalähteellä siksi, että minulla oli ennestään samanlainen Pegasoksessa. Torni on minusta hyvin tukeva ja hiljainen, kuten tornin kuuluukin.
Prosessorikortti lähikuvassa.
Heti ensitöikseni päivitin U-Bootin uusimpaan versioon. Normaalisti tieto U-Bootin päivityksistä tulisi postituslistan kautta, mutta koska sinne pääsy kestää hieman, Boogie lähetti uusimman U-Bootin CD-imagen sähköpostitse. Päivitys kävi melko helposti, mutta minun osaltani päivitys oli hieman riskialtis muistiongelmien tähden. Jos kone olisi kaatunut kesken päivityksen, emolevy olisi mahdollisesti pitänyt lähettää takaisin Gentle Eyelle ja Eyetechille päivitettäväksi.

AmigaOne on todella tarkka siitä millaista muistia sille annetaan. Aluksi hankkimani TwinMosin kampa aiheutti paljon epävakautta, joten vaihdoin koneeseen Pegasokseen hankkimani Kingstonin 512 Mt:n PC133 ECC REG -kamman, eli juuri se malli jota suositellaan Pegasos- ja AmigaOne-koneille. Tämä toimi paremmin, mutta kone kaatuili yhä satunnaisesti ja aiheutti etenkin Linuxin asennuksessa paljon virheitä. Pienen IRC-session jälkeen selvisi, että Toshiban piireillä varustetut Kingstonin kammat aiheuttavat A1:llä ongelmia, jotka liittyvät jotenkin muistien row-column-arkkitehtuuriin. Tämän jälkeen kokeiltiin vielä kolmea muuta non-ECC-non-REG-kampaa huonolla menestyksellä. Tiputtamalla emolevyn FSB:n 100 MHz:iin voi lisätä yhteensopivuutta muistien kanssa, mutta kuka nyt haluaisi tiputtaa koneen tehoja.
Tällaista arsenaalia ei monella olekaan. Vasemmalla AmigaOne, keskellä Pegasos ja oikealla Classic Amiga.
Sitten tärppäsi. Sain lainaan 128 Mt:n PC133-kamman, jonka merkki ei selvinnyt, mutta se oli "normikampa" Huyndain piireillä eikä ollut edes virheenkorjaavaa tai rekisteröityä, mutta hienosti se toimi 133 MHz:n FSB:llä. Pari päivää myöhemmin vaihdoin aluksi hankkimani muistin Samsungin 512 Mt:n PC133 ECC REG -kampaan, jonka oli raportoitu toimivan hyvin ja niinhän se teki. Kone käytti siis 133 FSB:tä ja prosessori toimi 800 MHz:n kellotaajuudella.

Sivun alkuun
Ohjelmistot ojennukseen
Seuraavaksi alettiinkin asentaa Linuxia. Ensin bootattiin A1 Linux asennusrompulta, joka käynnisti tutun Debianin asennusohjelman. Asennus tehtiin melko nopean kaavan mukaan, ja siinä asennetaan vain tarpeelliset osat, jotka tarvitaan "perus"-Linuxiin graafisella käyttöliittymällä. Kun mukana tulleita ohjeita seuraa säntillisesti, ei ongelmia pitäisi tulla. Tietenkin jos on kokemusta Debianin käytöstä ja asennuksesta, niin voi vähän sooloillakin kuten minä.

Debianin asennus on kaksivaiheinen. Aluksi asennetaan peruskomponentit rompulta, minkä jälkeen voidaan bootata jo kovalevyltä ja viimeistellä asennus. Päätin päivittää Linuxin kernelin heti ensimmäisen asennusvaiheen lopussa, vaikka sen olisi ihan hyvin voinut tehdä vasta kun asennus oli suoritettu. Jos et halua alkaa itse kääntää kerneliä, voit hakea valmiin kernel-imagen Sourceforgen sivuilta. Menin asennusrompun mukana tulevaan konsoliin Alt-F2-yhdistelmällä ja hain wgetin avulla uusimman kernel-imagen sekä moduulit (kernel-2.4.22.img ja modules-2.4.22.tgz) AmigaOne-Linux kernel -kotisivuilta. Kernel asennettiin boottiosiolle komennolla "dd if=kernel-2.4.22.img of=/dev/hda1". Tämän jälkeen moduulit purettiin komennolla "tar -zxvf modules-2.4.22.tgz" ja kopioitiin /lib/modules/2.4.22/ -kansioon.
Debian AmigaOnessa, 8-bittisessä näyttötilassa.
Kun toinenkin asennusvaihe on ohitse, voi alkaa suoraan käyttämään Linuxia. Jos näytönohjaimesi on mallia, joka toimii mukana tulevan kernelin/XFreen kanssa, kuten Radeon 7000 tai Voodoo 3/4/5, niin kone boottaa suoraan graafiseen käyttöliittymään. Minä jouduin näkemään hieman enemmän vaivaa, koska näytönohjaimena oli Radeon 9200, jolle löytyy tällä hetkellä tuki vain uusimmasta XFree:n versiosta. Tarvittavan uusi versio on käsittääkseni tullut juuri Debianin unstable-haaraan ja moni on jo raportoinut sen riittävän Radeon 9200:n käyttöön, mutta minulta se ei ikävä kyllä onnistunut aivan täydellisesti. Sain X:n toimimaan hyvin vain 8-bit-näytöllä. Jos yritin nostaa värien määrää, värit yleensä muuttuivat kellertäviksi tai violetiksi. Ankarasta uutisryhmien lukemisesta huolimatta en saanut tätä kuntoon lehden julkaisuun mennessä.

Työpöydäksi valitsin XFCE4:n jonka pitäisi olla nopea ja kevyt, mutta sisältää silti paljon silmäkarkkia. Ikävä kyllä juuri kun asensin sitä, Debianin palvelimille oli tehty jokin hyökkäys, ja tietenkin juuri ne palvelimet mistä XFCE4 olisi löytynyt, olivat alhaalla. Käänsin sen sitten suoraan kotisivuilta löytyvistä lähdekoodeista. Testasin myös nopeasti Gnomen versiota 2.4, jota myös uskallan suositella lämpimästi kaikille.
Emolevy edestä...

Sivun alkuun
Loppukommentteja
Linuxista on varmaan turha kertoa sen enempää, sillä eihän se eroa x86-versiosta mitenkään. Nopeuksia en vielä testannut millään benchmark-ohjelmilla, mutta sen verran on sanottava, että sekä XFCE:n että Gnomen käyttö AmigaOnella oli todella sulavaa. Boottiaika on vain reilu puoli minuuttia siitä kun U-boot lähtee avaamaan kerneliä, mutta alussa ei käynnistettykään mitään turhia palveluita.

Ikävä kyllä tätä kirjoittaessani en ole vielä saanut AmigaOS4 betaa, josta olisin voinut kirjoittaa tai ottaa screenshotteja. OS4 AmigaOne-koneille on tätä kirjoittaessani alpha-testauksessa. Hyperion on ilmoittanut yrittävänsä saada pre-release-version myös Earlybirdin omistajille ennen joulua, joten odotan saavani omani ennen sitä.
...ja emolevy takaa.
AmigaOne-XE on ihan tehokas Linux-kone, mutta minua ei Linux kiinnosta niin paljon että olisin emolevyn ostanut vain siksi, joten OS4:ää odotellaan. Paljon puhuttua DMA-tmv-bugia en ole vielä nähnyt, mutta toisaalta en ole etsinytkään. Tavallisessa käytössä en ole mitään ongelmia huomannut. Laadukas paketti, mutta muistien kanssa voi tulla ongelmia.

Sivun alkuun