 |
Kesäkuussa Genesi tarjosi Phoenix Developer Consortiumin kautta ilmaiseksi käytettyjä ns. pre-April Pegasos-emolevyjä ohjelmoijille ja muille konsortiumin jäsenille. Tunnetuista bugeistaan huolimatta emolevyt olivat toimintakuntoisia, ja koska mukana tulisi 600 MHz:n G3-prosessorikortti ilmaiseksi, päätin tarttua tarjoukseen.
Ensimmäiset kymmenen ilmaisemolevyä olivat jo menneet, mutta Genesi lisäsi pian emolevyjen määrää ja pääsin mukaan. Parin viikon kuluttua emolevy saapui suoraan Ranskasta kotiovelle kannettuna, mutta koska olin rahapulassa, emolevy sai jäädä odottelemaan parempia aikoja.
Syyskuussa koulujen alettua sain taas nostettua opintolainaa ja päätin lopulta kalustaa Pegasokseni. Rahaa ei kuitenkaan ollut liikaa, joten päätin tyytyä halvimpiin mahdollisiin osiin joita Jyväskylässä oli tarjolla. Onneksi vanhasta Amigasta sai monitorin ja CD-RW:n helpottamaan kuluja. Rekisteröityjä SDRAM-muisteja Jyväskylästä ei löytynyt, mutta muut osat sain hankittua parilla sadalla eurolla.
Sivun alkuun
Saatuani kotelon ja muut tavarat päätin kasata koneen heti puuttuvista muisteista huolimatta. Kotelosta jouduin irroittamaan takapaneelin, koska sen liitinaukot eivät vastanneet Pegasoksen vastaavia. Takaosan joutui jättämään avonaiseksi, koska emolevyn mukana ei tullut omaa takapaneelia, mutta sillä ei niin suurta merkitystä ole. CPU-kortti ja näytönohjain (Radeon 7000 32 Mt) menivät sujuvasti paikoilleen. Kiintolevyn kohdalla tuli iloinen yllätys, kun huomasin kaupasta 40-gigaisena ostetun kiintolevyn olevankin 80-gigainen. Asentaminen tuotti aluksi päänvaivaa, koska tähän koteloon levy asennetaan poikittain eikä vaakaan, kuten yleensä on tapana. Vielä lisävaivaa tuli siitä, etteivät ruuvinreiät tahtoneet kohdistua oikeille paikoilleen.
Kiintolevyn asennettuani huomasin unohtaneeni ostoslistasta Ultra-ATA-kaapelin. Vanhanmallisia ATA-kaapeleita nurkat olivat kyllä pullollaan, mutta nehän eivät Pegasoksessa toimi. Myös CD-RW:n asennuksessa tuli ongelmia, sillä ruuvinpaikat eivät sielläkään tahtoneet mennä kohdilleen, mutta pysyihän se parillakin ruuvilla. Ilman kaapelia enempää ei ollut kuitenkaan tehtävissä, joten siirryin irkkiin pohtimaan muistiongelmaa. Eräs hyvä tuttu lupasikin lainata omaa muistikampaansa, eli sitä ei tarvitsisi tähän hätään ostaa. Loistavaa.
Seuraavana päivänä kävin hankkimassa sopivan kaapelin ja hain kotelosta puuttuvan 3,5"-laitepaikan peitelevyn. Lattakaapelin asentamisen jälkeen kotelo alkoi käydä ahtaaksi, ja ikäväkseni huomasin, ettei kaapeli yletäkään romppuasemalle. Olin siis edelleen yhtä kaapelia vailla, mutta IRC:stä kuului vihje, että romputin saattaa toimia 40-pinniselläkin kaapelilla. Kokeilin onneani ja jäin odottamaan muistin saapumista.
Seuraavalla viikolla postilaatikkoon tupsahti kaivattu postilähetys Saksasta, sisällään 128 Mt:n SDRAM:n. Kampa meni vaivatta paikoilleen lievästä tilanahtaudesta huolimatta. Enää johdot paikoilleen, niin kaiken pitäisi olla valmiina.
Sivun alkuun
Virtanappula on-asentoon, ja painan etupaneelin virtakytkintä. Monitoriin ilmestyy Open Firmwaren tekstit ja komentokehote. Sehän toimii! OF on kuitenkin varsin karun näköinen. Kirjoitan MorphOS-CD:n kannessa olleen boottirimpsun, ja OF alkaa ladata käynnistysimagea CD:ltä. Vanhanmallinen IDE-kaapeli näyttäisi toimivan, mutta lataaminen on todella hidasta. Ehkä se IDE-kaapeli ei toimikaan niin hyvin. Reilun parin minuutin kuluttua lopulta tulee Ambient näkyviin, ja siinä se lopultakin on: MorphOS 1.3 omalla Pegasoksella. CD:llä ei liikaa ohjelmia ole, mutta kiintolevyn partitointiin löytyy SCSIconfig, joka nimestään huolimatta on tarkoitettu myös IDE-levyille. Tavanomaiset varusohjelmat, PDF-katseluohjelma ja Voyager PPC, muuta mielenkiintoista CD:llä ei ole.
Kiintolevyn partitointi osoittautuu hiukan konstikkaaksi. Pelaan varman päälle ja annan boottipartitiolle kahden megan imagea varten 400 megaa. Block sizeksi 2048 tavua ja tiedostojärjestelmäksi FFS. Muiden partitioiden järkevä jakaminen onkin hankalampi päätös. Yleensä järkevintä olisi pitää vain yksi partitio, mutta Artician DMA-ongelmat tuntien on parempi pitää useita partitoita. Jos yksi partitio leviää DMA:n takia, niin ei ainakaan menetä kaikkea. Miettimisen jälkeen päätän laittaa kiintolevyn neljään osaan: käyttöjärjestelmälle 2 gigatavua, ohjelmille 20 gigatavua, sekalaiselle tauhkalle (MP3:t ym.) 40 GB ja lähdekoodeille 12 gigatavua. Kahden sekunnin ajan pohdin myös Linuxin asentamista, mutten jaksa vaivautua.
Vien osioinnin loppuun ja alustan uudet osiot. Kopioin koko CD:n sisällön kiintolevylle ja sieltä edelleen tiedoston boot.img boottipartitiolle. Kaiken pitäisi olla valmista, mutta yllättäen en keksi, miten koneen saisi resetoitua. Kotelon reset-kytkin ei ole kytketty eikä MorphOS 1.3 tunne näppäimistöresetointia. Onneksi C:stä löytyy Reboot, joka hoitaa homman.
Sivun alkuun
Käyttöjärjestelmän siirtäminen kiintolevylle ei onnistunutkaan niin helposti kuin sen piti. Periaatteessa kaikki on kunnossa, mutta OF ei vain suostu lataamaan boot.img-tiedostoa boottipartitiolta. Kaikki muu oli sujunut tähän mennessä helposti, mutta nyt yhtäkkiä tulee vaihe, jossa mikään ei tunnu toimivan. Seuraa pitkä CD-boottien ja uudelleen formatointien sarja, mutta mikään ei tunnu auttavan. Vaihdan välillä takaisin Amigaan, kyselen IRC-kanavilta neuvoja ja kirjoittelen MorphZoneen boottiongelmasta, mutta mikään neuvo ei tunnu auttavan. Viimein joku keksii ehdottaa, olenko kokeillut puolen kilotavun block sizea. Siinähän se! Monitori takaisin Pegasokseen ja SCSIconfig käyntiin. Blokkikoko puoleen kilotavuun, uudelleenformatointi ja boot.img levylle. Nyt lopultakin bootti onnistuu myös kiintolevyltä, ja muutamassa sekunnissa Ambientin työpöytä tulee ruudulle.
Seuraavaksi koneeseen pitäisi saada ohjelmia. Amiga saa luovuttaa kiintolevynsä Pegasokseen ohjelmien kopiointia varten. Ongelmia tulee taas, kun Pegasos alkaakin bootata Amigan kiintolevyltä. Olin unohtanut, että Amigan käyttöjärjestelmäpartitiolla oli korkeampi prioriteetti kuin Pegasoksen vastaavalla. Joudun ottamaan Amigan kiintolevyn pois siksi aikaa että saan laitettua Pegasokselle korkeamman prioriteetin. Nyt OF ei enää erehdy partitiosta, ja saan Ambientin jälleen näkyviin. Ensimmäiseksi kopioin MiamiDx:n toimittamaan TCP/IP-pinon virkaa ja IBrowsen selailuun. Myös muutama muu Amiga-ohjelma löytää tiensä Pegasokseen, mutta suurin osa saa jäädä pois. Kaiken saa kuitenkin netistä jos tarve tulee.
MiamiDX:n kanssa tulee vielä kasa ongelmia, sillä se ei tunnnu oikein tykkäävän Pegasoksesta. Se tuntuu todella harmilliselta, koska olin A1200:ssa ajanut MorphOS betaa jo yli vuoden, eikä DX ollut siinä ongelma lainkaan. Pienellä vääntämisellä DX alkaa puhua Pegasoksen kanssa yhteistä kieltä ja netti toimia.
Sivun alkuun
Aikoinaan kesällä saadessani ilmaisen Pegasos-emolevyn oli alusta alkaen selvää, että ne ovat vaihdossa saatuja viallisia kappaleita. Niiden ongelmana on DMA, joka pukkaa tiedonsiirtoon virheitä aina silloin tällöin aiheuttaen ongelmia varsinkin kiintolevyille. Tämän olen myös itse todennut, sillä isot LhA- ja ZIP-tiedostot ovat antaneet joskus toisinaan CRC-virheitä ilman syytä. Kovin yleistä se ei kuitenkaan ole, ja vielä toistaiseksi olen säästynyt suuremmilta vaurioilta. Ehkä asiaa auttaa sekin, ettei MorphOS itsessään käytä kiintolevyä juuri ollenkaan. Jonkun Linuxin ajaminen olisi jo ongelmien kerjäämistä. Tosin yksi hyvä puoli on se, että nyt on aivan pakko pitää tärkeistä tiedostoista varmuuskopiot, mitä ei muuten tulisi tehtyä. Pitää vain muistaa, että varmuuskopioinnissakin voi tulla virheitä...
Kaiken kaikkiaan ilmainen Pegasos-emolevy CPU-kortilla ei kuitenkaan ole yhtään hullumpi sijoitus. Jos osaa ottaa varovaisesti, eivät levyvirheetkään pääse täysin yllättämään, ja suorituskyvyssä Pegasos pesee minkä tahansa vanhoista Amigoista 10-0. Mikä parasta, sain vanhoista 68k-Amiga-romppeista enemmän rahaa kuin sijoitin Pegasokseen...
Sivun alkuun
|
|
